maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kuka sai minut jälleen liikkumaan?

He saivat minut jälleen liikkumaan

Maanantai 18.3.2013

Nyt on aika tuoda esille henkilöt joiden ansioista ryhdyin tähän uudestaan. Moni on tukenut minun päätöstäni alkaa jälleen liikkumaan ja monet ovat edelleen päivittäin tukenani näissä asioissa. Ja arvostan myös heitä suuresti vaikka en heistä yksityiskohtaisesti kerrokkaan tässä tilapäivityksessä. Haluan tuoda esille henkilöt joiden tuen ansiosta ryhdyin mustan vyön suorittamiseen tämän vuoden alussa.
Kynnys aloittaa treenaaminen uudestaan parin vuoden tauon jälkeen oli todella ylitsepääsemättömän suuri, mutta  onneksi minulla on kaksi mahtavaa ystävää, jotka näyttivät minulle suunnan johon lähteä kulkemaan valitsemallani tiellä. 

Ensimmäiseksi tahdon kiittää erittäin läheistä ystävääni, alkuperältään porilaista (nyk.tamperelaista) 1. dan mustavöistä Johannaa. Hänen tuen ansiosta sain itseni jälleen liikkeelle ja hän muistutti minulle omalla esimerkillään mitä on harjoitteleminen. Ei sen takia että olisin hyvä, ei sen takia että pystyisin suorittamaan paremmin, vaan sen takia että liikkuminen on hauskaa ja parasta ajanvietettä vapaa-ajalla oikeassa seurassa. Olin kadottanut täysin motivaationi tekniikka treenaamiseen, halusin vain matsata ja otella. En löytänyt mielenkiintoa lukoista ja heitoista, vaan tykkäsin enemmän ottaa erää ja treenata hanskat kädessä. Kun aloin käymään jälleen leireillä ja sain treenata Johannan kanssa niin huomasin että tekniikoiden tekeminen on oikeastaan hyvin mukavaa touhua. Olen treenannut hänen kanssaan lukuisilla leireillä ympäri suomea ja saanut unohtumattomia hetkiä joita en ikinä tule unohtamaan. Toivon että saan myös jatkossa treenata hänen kanssaa leireillä, kenties jopa saman vyöarvoisena jonain päivänä!
Olin myös Johannan kulmamiehenä ja kilpailupäivän valmentajana, sekä tsempparina Sin moo hapkidon SM-kisoissa vuonna 2012 ja Johanna voitti SM-kultaa! Tahdon kiittää Johannaa kestävän motivaation luomisesta, uskosta minua kohtaan, sekä äärimmäisen tärkeästä tukemisesta vaikeina aikoina.


Toinen henkilö joka potki minua persuksille ja sai minunlaisen motivaatiopakolaisen kuriin. Tällä tarkoitan tietenkin hyvää ystävääni Jannea. Hän suoritti mustanvyön ennen minua ja vieläpä kunnioitettavin lopputuloksin yhdessä Markuksen kanssa. Sanoisin että mitä isommat (vanhemmat) edellä niin sitä pienemmät (nuoremmat) perässä. Jos Janne pystyy siihen niin silloin pystyn minäkin. Perkele. Vaikka läpi harmaan kiven jos on tarve! Olemme Jannen kanssa tunteneet toisemme nuoresta pitäen ja treenanneet yhdessä kauan. Olimme myös työtovereita K-supermarket Jättijaossa monta vuotta. Janne näytti omalla esimerkillään että mustavyö on myös meidän nuorten saavutettavissa. Saan häneltä myös hyviä neuvoja sekä ohjausta treenaamiseen ja tekniikoihin. Kiitos myös Jannelle jatkuvasta tsemppauksesta ja läsnäolosta!

Myös monet muut auttavat ja kannustavat minua tämän tavoitteen saavuttamisessa! Vaikka en nimeäsi maininnutkaan tässä päivityksessä niin juuri sinun tukesi on minulle tärkeää! 
-Teemu Suutari

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti