Viikko 11. Kicksejä kickseistä

Rajatorpan kalliosuoja
Keskiviikko 10.4.2013

Joskus tekniikan onnistumiseen tarvitaan vain yksinkertainen asia, jotta se toimii. Se saattaa olla käden asento, lantiotyöntö, painonsiirto, nykäisy, työntö tai horjutus. Se voi olla niin pieni asia ettei sitä edes tule ajatelleeksi. Ei ainakaan ennen kuin valmentajasi siitä mainitsee sinulle, ja jälleen tunnet itsesi hölmöksi kun et aiemmin tuollaista tajunnut. Minulle kävi tänään näin monta kertaa. Pienillä asioilla saatiin aikaiseksi suuri vaikutus. Ja mikä parasta saimme onnistumisen kokemuksia harjoittelusta. Onnistumisen tunne on se tunne joka saa harjoittelijan jatkamaan matkaansa eteenpäin aina vain innokkaammin. Tänään tunsin onnistuneeni siinä mitä olin tekemässä. Treeni kulki hyvin, hengästyin ja hikoilin, ja jaksoin alusta loppuun väsymättä. Hieman olisimme voineet vielä lisätä toistoja ja rasitusta. Tähän tosin voi todeta että rasitusta lisätään vasta kun tekniikka on kunnossa.

Iltapäivä klo 17.08
Parannan treenikassin asentoa olkapäällä ja etenen autoani kohti pitkin harppauksin. Katsahdan taivaalle ja siellä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Ilma on mitä upein ja keväinen ilma. Tästä huolimatta starttaan autoni ja otan suunnaksi rajatorpan kalliosuojan. Melkein liian kaunis ilma vietettäväksi kalliosuojan harmaudessa.

Iltapäivä klo 17.30
Saavun kalliosuojan pukuhuoneeseen ja alan kiskoa pukuani päälle kauheella kiireellä. Saavun salille kutakuinkin sovittuun aikaan ja aloitan alkulämmittelyn. Lassi on tapansa mukaan jo paikalla ja valmiina kunnon äksöniin. Otan nopeasti lämmön päälle jotta pääsemme Lassin kanssa tekemään tekniikkoita lämmittelyksi. Teemme jälleen 50 tekniikkaa, heittoa, kaatoa, lukkoa, ja hallintaa. Ensin toinen tekee, ja sen jälkeen vaihtuu tekijä jolloin ensimmäiseksi tehnyt pääsee itsekkin lentelemään. Janne saapuu salille.

Iltapäivä klo 18.00 
Pekka saapuu salille. Olemme Lassin kanssa kertaamassa jälleen minun suurinta ongelma tekniikkaa nimeltään käsivarsiheitto. En vieläkään 10 treeniviikon jälkeen saa tekniikkaa tehtyä ja kyllä v***ttaa. Miksi tämä ei toimi? Mitä teen väärin. Se jää edelleen mysteeriksi. Noh kenties jonain kauniina päivänä. Jatkamme oman vyöarvomme tekniikoitten harjoittelemista. Saamme hyvää ja yksityiskohtaista opetusta moniin tekniikoihin kiitos Pekan! Ja viimein tunnumme Lassin kanssa ymmärtävän monia tekniikoita paremmin kuin koskaan aiemmin. Treenien lopuksi saamme vielä opastusta kuinka tehdään 'Tanjun' hengitystekniikka ja sanonpahan vain että nyt ymmärrän miksi kaikki sanovat että kahdeksan toistoa riittää hien saavuttamiseksi!

Ilta klo 20.04
Saavun kotiin ja heitän treenikamppeet pesukoneeseen pyörimään. Treenit ei suinkaan loppuneet vielä salilta poistumiseen. Laitan soimaan teatraalista elokuvamusiikkia ja alan venyttelemään rauhallisesti. Venyttely tuntuu auttavan kipeytyneisiin paikkoihin ja olo on venyttelyn jälkeen hyvinkin rentoutunut.

Ilta klo 20.44
Lapan juomaa ja ruokaa naamariin samalla kun kirjoitan blogi tekstiäni.

Suuret kiitokset Pekalle ja Jannelle kärsivällisestä opastuksesta, vaikka välillä tuntuikin ettemme tajua yhtään mitä yrititte opettaa!

Rajatorpan Kalliosuoja
Torstai 11.4.2013

Tänään Lassi ei pääse paikalle eikä myöskään Janne tai Markus. Se tarkoittaa sitä että minä menen alempien vöiden kanssa samaan ryhmään tekemään tekniikkaa. Treenit vetää Arto. Salilla on jälleen huimasti porukkaa ja näin isossa ryhmässä harjoitteleminen tuntuu etäisesti tutulta. En ole treenannut muiden seuralaisten kanssa moneen vuoteen joten tämä on ihan tervetullutta vaihtelua.
Aloitamme 'Tanjun' hengitystekniikalla ja teemme 8 toistoa. Muistelen mitä Pekka viimeksi opetti Tanjunista ja kuinka jännittää kaikki lihasryhmät kaulasta alaspäin samalla kun teen toistoja niin hyvin kuin pystyn. Kahdeksannen toiston jälkeen huomaan ensimmäisen hikikarpalon koreilevan otsallani. Tämähän toimii oikeasti!
Alkujumpaksi teemme irroittautumisia nopeaan tahtiin ja tämän jälkeen harjoittelemme kaatumisia.
Näiden jälkeen pikaiset venyttelyt ja olemme valmiita peruspotku treeneihin.

Alamme käydä lävitse peruspotkuja (1-25) koko ryhmän kanssa. Harjoittelijat huutavat vuorollaan lukua neljään. Ehkä eniten kiinnitän huomiota harrastajien huonoon muistiin kun mietimme mikä potku tulee seuraavaksi. Toiseksi eniten harmittaa huono äänenkäyttö luvun laskemisessa. Komentohuutojen kuuleminen on hieman niin ja näin. "Aha muut tekee nyt no minäkin teen, kai sieltä joku jotain huusi". Peruspotkujen tekeminen luonnistuu rutiinilla ja potkut tuntuvat menevän hyvin.

Näiden jälkeen siirrymme tekemään vyötekniikkaa. Käymme lävitse vastaliikkeet lyöntiin lyömällä, vastaliikkeet lyöntiin väännöllä, sekä vastaliikkeet lyöntiin potkulla. Jonin, Mikon, ja Tonin kanssa treenaaminen antaa paljon erilaisia näkökulmia ja ajatuksia tekniikoiden tekemiseen.
Loppujumpaksi otamme pysty ottelua jossa saa jatkaa matossa, jos toisen saa kaadettua maahan. Tämä on erittäin hauska ottelumuoto, sillä matsiin ei tule katkoksia ollenkaan. Pari erää riittää takaamaan kunnon hiet ja väsymisen.

Lopuksi vielä video Hapkido potkuista. Tässä on mukana pari peruspotkua ja monia erikoispotkuja. Nämä kaikki pitäisi saada luonnistumaan kesään mennessä! (Ei mitään mahdollisuuksia!)

Videon tarjoaa http://www.thehapkidoinstitute.com !

Treenaaminen jatkuu taas tänään (perjantaina)!

'Kiitos Artolle hyvistä treeneistä ja kiitos Mikolle, Tonille, ja Jonille harjoituspareina olemisesta!'
-Teemu Suutari

Kuka sai minut jälleen liikkumaan?

He saivat minut jälleen liikkumaan

Maanantai 18.3.2013

Nyt on aika tuoda esille henkilöt joiden ansioista ryhdyin tähän uudestaan. Moni on tukenut minun päätöstäni alkaa jälleen liikkumaan ja monet ovat edelleen päivittäin tukenani näissä asioissa. Ja arvostan myös heitä suuresti vaikka en heistä yksityiskohtaisesti kerrokkaan tässä tilapäivityksessä. Haluan tuoda esille henkilöt joiden tuen ansiosta ryhdyin mustan vyön suorittamiseen tämän vuoden alussa.
Kynnys aloittaa treenaaminen uudestaan parin vuoden tauon jälkeen oli todella ylitsepääsemättömän suuri, mutta  onneksi minulla on kaksi mahtavaa ystävää, jotka näyttivät minulle suunnan johon lähteä kulkemaan valitsemallani tiellä. 

Ensimmäiseksi tahdon kiittää erittäin läheistä ystävääni, alkuperältään porilaista (nyk.tamperelaista) 1. dan mustavöistä Johannaa. Hänen tuen ansiosta sain itseni jälleen liikkeelle ja hän muistutti minulle omalla esimerkillään mitä on harjoitteleminen. Ei sen takia että olisin hyvä, ei sen takia että pystyisin suorittamaan paremmin, vaan sen takia että liikkuminen on hauskaa ja parasta ajanvietettä vapaa-ajalla oikeassa seurassa. Olin kadottanut täysin motivaationi tekniikka treenaamiseen, halusin vain matsata ja otella. En löytänyt mielenkiintoa lukoista ja heitoista, vaan tykkäsin enemmän ottaa erää ja treenata hanskat kädessä. Kun aloin käymään jälleen leireillä ja sain treenata Johannan kanssa niin huomasin että tekniikoiden tekeminen on oikeastaan hyvin mukavaa touhua. Olen treenannut hänen kanssaan lukuisilla leireillä ympäri suomea ja saanut unohtumattomia hetkiä joita en ikinä tule unohtamaan. Toivon että saan myös jatkossa treenata hänen kanssaa leireillä, kenties jopa saman vyöarvoisena jonain päivänä!
Olin myös Johannan kulmamiehenä ja kilpailupäivän valmentajana, sekä tsempparina Sin moo hapkidon SM-kisoissa vuonna 2012 ja Johanna voitti SM-kultaa! Tahdon kiittää Johannaa kestävän motivaation luomisesta, uskosta minua kohtaan, sekä äärimmäisen tärkeästä tukemisesta vaikeina aikoina.

Toinen henkilö joka potki minua persuksille ja sai minunlaisen motivaatiopakolaisen kuriin. Tällä tarkoitan tietenkin hyvää ystävääni Jannea. Hän suoritti mustanvyön ennen minua ja vieläpä kunnioitettavin lopputuloksin yhdessä Markuksen kanssa. Sanoisin että mitä isommat (vanhemmat) edellä niin sitä pienemmät (nuoremmat) perässä. Jos Janne pystyy siihen niin silloin pystyn minäkin. Perkele. Vaikka läpi harmaan kiven jos on tarve! Olemme Jannen kanssa tunteneet toisemme nuoresta pitäen ja treenanneet yhdessä kauan. Olimme myös työtovereita K-supermarket Jättijaossa monta vuotta. Janne näytti omalla esimerkillään että mustavyö on myös meidän nuorten saavutettavissa. Saan häneltä myös hyviä neuvoja sekä ohjausta treenaamiseen ja tekniikoihin. Kiitos myös Jannelle jatkuvasta tsemppauksesta ja läsnäolosta!

Myös monet muut auttavat ja kannustavat minua tämän tavoitteen saavuttamisessa! Vaikka en nimeäsi maininnutkaan tässä päivityksessä niin juuri sinun tukesi on minulle tärkeää! 

-Teemu Suutari