Viikko 11. Kicksejä kickseistä

Rajatorpan kalliosuoja
Keskiviikko 10.4.2013

Joskus tekniikan onnistumiseen tarvitaan vain yksinkertainen asia, jotta se toimii. Se saattaa olla käden asento, lantiotyöntö, painonsiirto, nykäisy, työntö tai horjutus. Se voi olla niin pieni asia ettei sitä edes tule ajatelleeksi. Ei ainakaan ennen kuin valmentajasi siitä mainitsee sinulle, ja jälleen tunnet itsesi hölmöksi kun et aiemmin tuollaista tajunnut. Minulle kävi tänään näin monta kertaa. Pienillä asioilla saatiin aikaiseksi suuri vaikutus. Ja mikä parasta saimme onnistumisen kokemuksia harjoittelusta. Onnistumisen tunne on se tunne joka saa harjoittelijan jatkamaan matkaansa eteenpäin aina vain innokkaammin. Tänään tunsin onnistuneeni siinä mitä olin tekemässä. Treeni kulki hyvin, hengästyin ja hikoilin, ja jaksoin alusta loppuun väsymättä. Hieman olisimme voineet vielä lisätä toistoja ja rasitusta. Tähän tosin voi todeta että rasitusta lisätään vasta kun tekniikka on kunnossa.

Iltapäivä klo 17.08
Parannan treenikassin asentoa olkapäällä ja etenen autoani kohti pitkin harppauksin. Katsahdan taivaalle ja siellä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Ilma on mitä upein ja keväinen ilma. Tästä huolimatta starttaan autoni ja otan suunnaksi rajatorpan kalliosuojan. Melkein liian kaunis ilma vietettäväksi kalliosuojan harmaudessa.

Iltapäivä klo 17.30
Saavun kalliosuojan pukuhuoneeseen ja alan kiskoa pukuani päälle kauheella kiireellä. Saavun salille kutakuinkin sovittuun aikaan ja aloitan alkulämmittelyn. Lassi on tapansa mukaan jo paikalla ja valmiina kunnon äksöniin. Otan nopeasti lämmön päälle jotta pääsemme Lassin kanssa tekemään tekniikkoita lämmittelyksi. Teemme jälleen 50 tekniikkaa, heittoa, kaatoa, lukkoa, ja hallintaa. Ensin toinen tekee, ja sen jälkeen vaihtuu tekijä jolloin ensimmäiseksi tehnyt pääsee itsekkin lentelemään. Janne saapuu salille.

Iltapäivä klo 18.00 
Pekka saapuu salille. Olemme Lassin kanssa kertaamassa jälleen minun suurinta ongelma tekniikkaa nimeltään käsivarsiheitto. En vieläkään 10 treeniviikon jälkeen saa tekniikkaa tehtyä ja kyllä v***ttaa. Miksi tämä ei toimi? Mitä teen väärin. Se jää edelleen mysteeriksi. Noh kenties jonain kauniina päivänä. Jatkamme oman vyöarvomme tekniikoitten harjoittelemista. Saamme hyvää ja yksityiskohtaista opetusta moniin tekniikoihin kiitos Pekan! Ja viimein tunnumme Lassin kanssa ymmärtävän monia tekniikoita paremmin kuin koskaan aiemmin. Treenien lopuksi saamme vielä opastusta kuinka tehdään 'Tanjun' hengitystekniikka ja sanonpahan vain että nyt ymmärrän miksi kaikki sanovat että kahdeksan toistoa riittää hien saavuttamiseksi!

Ilta klo 20.04
Saavun kotiin ja heitän treenikamppeet pesukoneeseen pyörimään. Treenit ei suinkaan loppuneet vielä salilta poistumiseen. Laitan soimaan teatraalista elokuvamusiikkia ja alan venyttelemään rauhallisesti. Venyttely tuntuu auttavan kipeytyneisiin paikkoihin ja olo on venyttelyn jälkeen hyvinkin rentoutunut.

Ilta klo 20.44
Lapan juomaa ja ruokaa naamariin samalla kun kirjoitan blogi tekstiäni.

Suuret kiitokset Pekalle ja Jannelle kärsivällisestä opastuksesta, vaikka välillä tuntuikin ettemme tajua yhtään mitä yrititte opettaa!

Rajatorpan Kalliosuoja
Torstai 11.4.2013

Tänään Lassi ei pääse paikalle eikä myöskään Janne tai Markus. Se tarkoittaa sitä että minä menen alempien vöiden kanssa samaan ryhmään tekemään tekniikkaa. Treenit vetää Arto. Salilla on jälleen huimasti porukkaa ja näin isossa ryhmässä harjoitteleminen tuntuu etäisesti tutulta. En ole treenannut muiden seuralaisten kanssa moneen vuoteen joten tämä on ihan tervetullutta vaihtelua.
Aloitamme 'Tanjun' hengitystekniikalla ja teemme 8 toistoa. Muistelen mitä Pekka viimeksi opetti Tanjunista ja kuinka jännittää kaikki lihasryhmät kaulasta alaspäin samalla kun teen toistoja niin hyvin kuin pystyn. Kahdeksannen toiston jälkeen huomaan ensimmäisen hikikarpalon koreilevan otsallani. Tämähän toimii oikeasti!
Alkujumpaksi teemme irroittautumisia nopeaan tahtiin ja tämän jälkeen harjoittelemme kaatumisia.
Näiden jälkeen pikaiset venyttelyt ja olemme valmiita peruspotku treeneihin.

Alamme käydä lävitse peruspotkuja (1-25) koko ryhmän kanssa. Harjoittelijat huutavat vuorollaan lukua neljään. Ehkä eniten kiinnitän huomiota harrastajien huonoon muistiin kun mietimme mikä potku tulee seuraavaksi. Toiseksi eniten harmittaa huono äänenkäyttö luvun laskemisessa. Komentohuutojen kuuleminen on hieman niin ja näin. "Aha muut tekee nyt no minäkin teen, kai sieltä joku jotain huusi". Peruspotkujen tekeminen luonnistuu rutiinilla ja potkut tuntuvat menevän hyvin.

Näiden jälkeen siirrymme tekemään vyötekniikkaa. Käymme lävitse vastaliikkeet lyöntiin lyömällä, vastaliikkeet lyöntiin väännöllä, sekä vastaliikkeet lyöntiin potkulla. Jonin, Mikon, ja Tonin kanssa treenaaminen antaa paljon erilaisia näkökulmia ja ajatuksia tekniikoiden tekemiseen.
Loppujumpaksi otamme pysty ottelua jossa saa jatkaa matossa, jos toisen saa kaadettua maahan. Tämä on erittäin hauska ottelumuoto, sillä matsiin ei tule katkoksia ollenkaan. Pari erää riittää takaamaan kunnon hiet ja väsymisen.

Lopuksi vielä video Hapkido potkuista. Tässä on mukana pari peruspotkua ja monia erikoispotkuja. Nämä kaikki pitäisi saada luonnistumaan kesään mennessä! (Ei mitään mahdollisuuksia!)

Videon tarjoaa http://www.thehapkidoinstitute.com !

Treenaaminen jatkuu taas tänään (perjantaina)!

'Kiitos Artolle hyvistä treeneistä ja kiitos Mikolle, Tonille, ja Jonille harjoituspareina olemisesta!'
-Teemu Suutari

Valmentajat haastattelussa!

8.3.2013

Kunnioitan ja arvostan syvästi kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat valmentaneet minua elämäni aikana. He ovat omalla opettamisellaan muokanneet minusta tällaisen harrastajan kuin tällä hetkellä olen. Sain tämän pähkähullun idean haastatella kyseisiä henkilöitä ja tuoda teidän lukijoiden tietoisuuteen millaiset ihmiset minua ovat valmentaneet. Kaikki valmentajani ovat olleet omalla tavallaan tärkeitä esimerkkejä minulle elämäni aikana. 
Toivon että mahdollisimman moni valmentajistani suostuvat haastatteluun jonka aion heille tulevaisuudessa esittää. 
-Teemu Suutari


Ensimmäisenä haastattelin ohjaajaa joka auttaa minua harjoittelemaan mustaa vyötä varten. Hän on Pekka Heininen 1. dan hapkido ohjaaja.  Lue Pekan haastattelu täältä:
http://suutarit.blogspot.fi/p/haastattelussa-pekka-heininen-sin-moo.html 
Viikottaiset treenipäivitykset julkaisen sunnuntain harjoitusten jälkeen!

Viikko 5 - Kontrollointi hakusessa

Rajatorpan kalliosuoja

Keskiviikko 27.2.2013

Kävellessäni Kehä III:sen laitaa bussipysäkille mieltäni kalvaa epäilys jaksamisesta. Edellinen viikko meni sairastaessa ja tiedän että voimat eivät ole vieläkään palautuneet täysin. Kehän liikenne matelee yhtä hitaasti kuin oma ajatuksenkulkuni eli kävelyvauhtia.  Vaikka sovimme Lassin kanssa että otetaan treenit rauhassa niin tiedän ettei se käytännössä tule koskaan toimimaan. Muutamaa hetkeä myöhemmin huomaan istuvani Lassin autossa matkalla kohti rajatorppaa ja tulevia harjoituksia.

Harjoittelusali on jälleen erittäin meluisa. Kiitokset siitä kuuluvat seinän takana riehuville juniori ninjoille. Kalliosuojan seinät kaikuvat ja vahvistavat meteliä entisestään, ja pieni harjoituskoppimme kaikuu niin etten meinaa kuulla edes omia ajatuksiani. Siitä huolimatta on parasta aloittaa harjoittelu.
Päätämme kerrata vanhoja tekniikoita. Aloitamme peruskurssin tekniikoista. Ehdimme käydä keltaiselle vyölle tekniikoita lävitse samalla kun Peksi (Pekka H.- 1. dan) astuu ovesta sisään ja samantein ilmoille kajahtaa huuto "AIJAIJAIJAIJAII!" "Ei noin pojjat!" ja itsetuntoni on jälleen murennettu.
Seuraavan puolituntisen aikana käymme lävitse monta perustekniikkaa ja Peksi toteaa että meiltä puuttuu tekniikoistamme kontrolli, sekä kontrollointi. Janne nyökyttelee päätään hymyillen ja tyytyväisenä Peksin selän takana, turvassa moitteilta. Käsipuukko taakse, poliisiote, yliheitto, sekä lonkkaheitto tuntuvat sujuvan ohjeistuksen jälkeen keskinkertaisesti ja tyydymme tähän lopputulokseen. Aika siirtyä seuraavaan tekniikkaan nimeltä pyörähdyskaato. Alan suorittamaan tekniikkaa parilleni Lassille ja jo tekniikan aikana huomaan Peksin kohottavan kulmakarvojaan sekä hengähtävän syvään. Nyt meni jokin pahasti pieleen. Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen, sekä osaavan ohjeistuksen myötä pystymme itsekkin toteamaan että meiltä puuttuu tekniikasta jälleen kontrolli. Tekniikan aikana suoritettava lukko hellittää puolessa välissä tekniikkaa. Myös pyörähtämisessä on hiottavaa. Loppu treenit sujuivatkin mukavasti kyseistä tekniikkaa hioessa.
Kiitos Peksille hyvistä neuvoista ja pikkutarkasta opastuksesta!

Rajatorpan kalliosuoja

Sunnuntai 3.3.2013

Keskiviikosta sunnuntaihin tein paljon ajatustyötä sekä mielikuvaharjoittelua keskiviikkona huomatuista puutteista. Suoritin tekniikoita itsekseni tehden tekniikat ilmaan ja käyden läpi liikeratoja tekniikoille. Askeleet, jalkojen asennot, horjutus, painonsiirto, käsien liikeradat sekä lopetukset pyörivät mielessä vähän väliä suorittaessani arkisia askareita. Kohta huomaankin jo suorittavani käsipuukkoa harjanvarrelle pohtiessani loppuasentoa tekniikalle. Ja jälleen kerran pohdin omaa mielenterveyttäni ja sitä, että onko tällainen normaalia. Kyllä se on.. ehkä.. tai sitten ei. Kukin päättäkööt tahollansa.
Sunnuntaina treenien aiheena on 1. dan mustan vyön tekniikat. Kertaamme lävitse jo aiemmin käydyt tekniikat.

Vastaaliikkeitä ylätarttumiseen:
Tuplatorjunta + Sudo
Tuplatorjunta + Kahden käden lyönti
Tuplatorjunta + Yliheitto
Tuplatorjunta + Käsivarsiheitto
Tuplatorjunta + Rannekaatoheitto
Tuplatorjunta + Kädet ristissä vääntö
Tuplatorjunta + Pyyhkäisy

7 tekniikkaa muistuvat jo mieleen nimeltä ja tekniikoiden suorittaminen onnistuu (välttävästi) ilman suurempaa ajatustyöskentelyä.

8 Erikoisheittoa:
Sormiheitto
Sormista kädet ristissä yliheitto
Sisäpuolinen lakaisu
Käsipuukko-poliisiote-pyyhkäisy
Ylösnosto polvitaipeista
Sisäpuolinen säärikaato
S-muoto sisäpuolelta
Ikkuy-lukko

Nämä vaativat jo enemmän pohtimista ja niiden tekemiseen käytimme tuplasti aikaa verrattuna edellä mainittuihin seitsemään tekniikkaan. Onneksi apuna olivat 1.dan suorittaneet Janne O. Sekä Markus P. sekä harjoitusten ohjaaja Simo K.
Kiitos heille opastuksesta!

Viikko 3 - Ylitöitä ja valvottuja öitä

Rajatorpan kalliosuoja

Keskiviikko 13.2.2013

Väsymys... Mitä on väsymys? Se on se tunne kun kello soi aamulla 3:50 ja huomaat että olet nukkunut kaksi tuntia. Edessä on työntäyteinen ja kiireinen keskiviikko. Aamu viideksi töihin ja iltapäivällä treeneihin. Onko pakko? On.
Aamu alkoi palaneen käryn miellyttävällä tuoksulla kun viimeiset leivänpalat kärähtivät paahtimessa. Ainakin sain itseni rivakasti liikkeelle heti 4:05 kun palohälytin pärähti hälyttämään samalla kun paahtimesta nousee mustaa savua. Tämä päivä alkoi loistavasti...

Iltapäivästä väsymys väistyy ja tilalle tulee yliväsymys. Ylipirteä olotila jollaisessa on hyvä lähteä treenaamaan. Aika suunnata kohti rajatorppaa yliväsyneenä työpäivän jäljiltä. Tiedossa on lähes kahden tunnin mittainen treenisessio perusporukan kanssa. Saavun kalliosuojalle viittä yli viisi ja huomaan juoksevani kalliosuojan ramppia alas. Korvia huumaava meteli kantautuu sählykentiltä edestäpäin. Räikeä apinallinen huuto kuuluu valmentajan rähistessä junioreille, jotka epätoivoisesti yrittävät pysyä mailoineen pallon perässä. En tiedä kumpaa vihaan enemmän... Meteliä jonka kaksikymmentä ylikasvanutta simpanssia saavat aikaan, vaiko tiesulkua jonka samaiset puoli-apina-ihmiseläimet aiheuttavat mailojensa kanssa vaihtopenkillä. Hyppiessäni kymmenennen sählymailan ylitse mietin miksi valmentajat eivät laita harrastajiaan kuriin vaihtopenkillä. Vapaasti hilluvat puoli apinat tuntuvat tukkivan koko käytävän. Mieleeni muistuu lapsuuden karate tunnit joissa vallitsivat tiukka kuri sekä diktatuuriset säännöt. Me emme saaneet käyttäytyä tällä tavalla kuin nämä ihmisenkaltaiset keskenkasvuiset käyttäytyvät. Ja tähän olen erittäin tyytyväinen.
Saapuessani salille huomaan Lassin istuvan tekniikkavihko kädessä, tutkien tyytyväisenä tekniikoita.
"Sain käytyä tässä jo nämä nämä nämä ja nämä...." ja lista jatkuu. Ja jälleen mietin kuinka paljon jäljessä olenkaan tässä projektissa harjoituspariini verrattuna. Välimatka tuntuu olevan tähtitieteellinen. Lyhyehkön lämmittelyn jälkeen alkaa sopivan tuima tekniikkaottelu, sekä tekniikoiden kertaus.
"Viisikymmentä tekniikkaa, viisikymmentä kertaa heitettävänä, sitten tuplatorjunta plus lyönnit, yliheitto, kädet ristissä vääntö, käsivarsiheitto, rannekaato heitto,  sekä pyyhkäisy..." Ja tässä vaiheessa olotila on sama kuin ruotsinkielen kirjoituksissa. Hiki virtaa mutta mitään en tunnu osaavan. Ajatukset kulkevat kuin Teleksin kappaleessa "Hiljaa virtaa Vantaa", eli eivät juurikaan kulje. Toisella tekniikka kierroksella tekniikat tuntuvat jo luonnistuvan hieman paremmin. Huomaan myös volttikaatumiseni parantuneen viime viikosta, tällä kertaa ei pää kolise jokaisella kaatumisella. Edistystä on siis tapahtunut ainakin heitettävän osassa. Jälleen kerran turvaudun "noh vielä puoli vuotta aikaa" korttiin joka näyttää juurtuneen mantraksi mieleeni. Varmasti vielä kolmen kuukaudenkin päästä käytän tuota samaa fraasia, jotta saan mieleni rauhoitettua.
Loppujumpaksi otan muutaman minuutin hyppynarua, kunnes jannen innoittaman uskaltaudun kokeilemaan käsilläseisontaa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Kolme vuotta sitten loukkasin käteni yrittäessäni tehdä käsilläseisontaa takapihalla. Loukkaantumisesta kunnolliseen parantumiseen meni aikaa noin vuoden verran, ja tämän jälkeen en uskaltanut kokeilla käsilläseisontaa tätä ennen. Joka tapauksessa käsilläseisonta sujui yllättävän hyvin ottaen huomioon pitkän tauon. Heikosta treenisuorituksesta huolimatta treenistä jäi hyvä fiilis.

Treenien yhteenveto: 

1. Dan tekniikat
• Vastaliikkeet ylätarttumiseen
• Vastaliikkeet  heittovaiheeseen kääntyneestä
• Vastaliikkeet tarttumiseen rinnuksista
• Vastaliikkeet käsivarsiheittoon ja lonkkaheittoon
• 8 erikoisheittoa
• Ruumiinpudotusheitto I
• Ruumiinpudotusheitto II
• Ruumiinpudotusheitto III

Sunnuntaita odotellessa
-Teemu Suutari

Viikko 1. Sunnuntai - Juji päivä

Sunnuntai 3. Helmikuuta 2013

Harjoitusviikko 1

Aika sanoa hyvästi sunnuntai aamun darroille, krapuloille, sekä vapinoille. Sillä tästä lähtien sunnuntait ovat pyhitetty treenaamiselle. Harjoitukset alkavat jo 16.30 joten lauantai-iltojen rilluttelut saavat jäädä historiaan hyvin pitkäksi aikaa. Tosin tästä muutoksesta voi olla vain hyvillään sillä kukapa ei haluaisi vaihtaa juomista urheiluun?


Aamulla sain vihdoinkin nukkua pitkään. Ylösnousun aika koitti vasta hieman ennen puolta päivää, mutta olo oli silti sekava. Perjaintain - lauantain välisen yön ylityöt tuntuvat vieläkin lihaksissa, sillä joka paikkaa särkee ja ajatuksenkulku on hitaampaa kuin VR:n lähiliikenne. Tiedän että olisi aika skarpata, sillä iltapäivällä on luvassa painitreenit.


Pikainen pyrähdys pikku pakkasessa piristää päivää. Joten ei muuta kuin ulos kävelylle muiden sunnuntai sankarien seuraksi. Välimatkalla retail parkista jumboon vastaan kävelee monenmoista ilmestystä. Ensin mainittakoon stereotyyppisimmät sunnuntai sankarit eli koirien kävelyttäjät, sekä lastenvaunuja työntävät kyökkihirmut tohvelimiehiensä kanssa. Seuraavaksi silmiin pistävät varpaista hiuksiin puuterimyrskyssä pyörineet pikkuteinit joiden sotamaalaukset pelottaisivat intiaanitkin teltoistaan. Jumboa lähestyessäni huomaan neljännen kategorian sunnuntai sankarit joihin kuuluu ihmisiä lähes kaikista ikäryhmistä. Nuoria opiskelijoita, opiskelijamielisiä nuoria aikuisia, kolmekymppisiä vanhuksia, sekä uutta nuoruuttansa eläviä keski-ikäisiä krapuloitsijoita. Kaikille yhteistä on kuitenkin yksi asia nimittäin vakava ilmeinen sunnuntainaama. Ainoat ketkä tuntuvat hymyilevän ovat alaikäiset "ES jonnet" jotka jumputtavat amispoppia mopoautoissaan jumbon parkkihallissa. Tässä vaiheessa on hyvä poiketa citymarketissa ostamassa perinteisesti "litra maitoa" ja suunnata takaisin kotiin salaattilounaan tekoon.


Iltapäivä tulee nopeammin kuin arvaankaan ja seuraavaksi huomaan parkkeeraavani autoa rajatorpan väestönsuojan pihalle. Normaalista poiketen parkkipaikkoja on jäljellä jopa huimat kaksi kappaletta, joista valtaan toisen. Kelloni näyttäisi olevan 16.23 juostessani alas rajatorpan alamäkeä, eli kiirettä pitää (jälleen). Saavun saliin klo 16.32 ja ehdin kuin ehdinkin harjoituksiin ajoissa. Takaraivoani kolkuttaa pieni ajatus että Janne saattoi odotuttaa aloittamista jotta ehtisin paikalle. Toivottavasti ei... Pikainen katsahdus ympärilleni ja huomaan että salia kansoittaa kaikenvärisiä kylpytakki ninjoja. Ainoastaan harjoitteluparini Lassi loistaa poissaoloaan, mutta se ei tahtia haittaa sillä olemme saaneet vierailevan mustan tähden keskuuteemme. Ensimmäisen danin omaava mustavyö, jostain kehä III:sen ulkopuolelta on tullut antamaan meille esimerkkiä harjoittelemisesta.

Alkukumarrusten jälkeen alkaa BJJ tyyppinen alkulämmittely. Onnistun poimimaan Jannen tukkoisesta bassoäänestä joitakin sanoja kuten "pyyhitään lattiaa", sekä "lattialla thrillaaminen" (saattoi olla myös grillaaminen, en ole aivan varma), "katkarapu kävely" ja "pyöriminen" (saattoi olla myös syöminen). Tässä vaiheessa olen varma ettei salaattilounaani ollut kyllin tukeva, kun kuulen jatkuvasti vertauksia ruokaan. Ainakaan oloni ei ole liian tuhti tämänlaiseen matossa pyörimiseen. Thrillejä, thrillejä, sivuttain rullaavia kaatumisia, thrillejä, ja thrillejä. Jannella on tänään selvästi thrillauspäivä.


Seuraavat puolitoista tuntia kuluvat perustekniikkaa kerratessa ja omaan osaamattomuuten hajotessa. Naapuriparin tekniikkavihko tuli enemmän kuin tarpeeseen kun aloin pohtia mikä tekniikka tulee mistäkin otteesta. Lyhyen pohtimisen ja vihosta tarkistamisen jälkeen totesin että käsipuukko ei tule jokaisesta otteesta eikä myöskään poliisiote, vaikka ne voidaankin tehdä monista otteista. Ja janne pyörittelee päätään. Kuulen päässäni viskibassoäänen sanovan "Teemu ei näin". Tekniikat kyllä palautuivat mieleen lyhyen pohtimisen ja pyörittelyn jälkeen. Käyn läpi kymmeniä fläshbäckejä ajalta jolloin harjoittelin näitä tekniikoita isäni kanssa. Sormilukot, kyynerlukot, kaadot ja heitot, sekä niiden liikeradat kulkevat mielessäni edelleen samalla tavalla kuin vuosia sitten. Loistavaa! Enään tarvitsee muistaa mikä tekniikka tulee mistä otteesta ja se onkin se vaikeampi homma.

Viimeinen puolituntinen on pyhitetty mattopainille. Parin ensimmäisen lämmittely erän aikana huomaan että tänään on "Juji" päivä. Jujilla tarkoitetaan käsilukkoa nimeltään "Juji Gatame" joka myös tunnetaan nimillä "armbar" tai "suora käsilukko". Pyrin tekemään jokaiselle harjoitusparilleni yhden juji gatamen, eli suoran käsilukon. Onnistun tavoitteessani melkein sillä ainoastaan yksi vihreävöinen sisupussi onnistuu välttämään suoran käsilukon guardista tehtynä. Aina ei voi voittaa, mutta olen silti tyytyväinen saavutukseeni. Tämä ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä jokainen harjoittelupari tarjosi erinomaisen vastuksen ja itse olin lähes jatkuvasti altavastaajana painiessa. Sain myös jonkun jalasta kovan osuman nenänvarteen, jota särkee vieläkin. Kiitos kaikille teille joiden kanssa minulla oli mahdollisuus painia! Olen satavarma että seuraavissa treeneissä minä olen se ketä lukotetaan kaikkien toimesta.

Yhteenveto harjoituksista:

Alkulämmittely:
• Thrillejä
• Lihaskuntoa

• Perustekniikoita

Harjoitukset:

• Perustekniikoita vihreän, sinisen, punaisen, ja mustan vyöarvoilta

• 2 dan. tekniikkaa mustavöiselle parille

Loppujumppa:

• Painia

Kiitos Jannelle erinomaisista harjoituksista sekä kiitos myös vierailevalle tähdelle, joka on jatkossakin tervetullut salillemme treenaamaan!

-Teemu Suutari

Viikko 1. Torstai - Mopoautolla moottoritielle

Torstai 31.1.

Aamulla aikainen herätys ja samantien kaurapirtelöä naamariin. Mikään kiinteä aamupala ei oikein maita. Ja mikäpä olisi mukavampaa kuin ärsyttää naapureita aamukuudelta laittamalla blenderiin kipakasti kierroksia. Eivät ainakaan vielä ole tulleet valittamaan metelistä aamuvarhain. Tässä vaiheessa on pakko antaa kiitosta myös rakkaalle esimiehelleni, joka on pariin otteeseen ehtinyt soittaa "tuletko töihin" puheluita ennen kello 7.00 aamulla. Se on hieno tunne kun menet nukkumaan siinä aamu neljän aikaan (ankaran blogimodaamisen seurauksena) ja pomo soittaa klo 5:12 "tuletko töihin? No nyt heti!?" Noh nukkuminen on muutenkin yliarvostettua.

Sekavien mielentilojen sekä hämärän iltapäivän jälkeen koittaa treenikauden ensimmäiset Hapkido treenit. Vastaanotto salilla oli suorastaan huikea.

"Ai suakin näkee täällä?"

"Oot tullu ilmeisesti takaisin?"

"Missä sitä ollaan taas oltu laiskottelemassa?"

"Läski!" (terveisin Janne). 

 

Poissaolostani kuittaillaan enemmän kuin vapaamuurareille salanauhoituksistaan, ja aivan aiheesta. Olen sen ansainnut. Alkuhölinöiden jälkeen päästään aloittamaan harjoitukset. Harjoittelu parinini Lassi on jo lämmittelemässä kovaa vauhtia. Peruspotkut viuhuvat sellaisella vauhdilla että heikkokuntoisempaa (minä) hirvittää jo valmiiksi. Pikavauhdilla hyppynaru esille ja lämpö päälle ettei harjoitteluaika mene hukkaan.

Sitten aloitellaan se varsinainen aktiviteetti nimeltään tekniikkaharjoittelu. Peruskurssin tekniikoiden pikainen kertaus (kuten joka treeneissä) ja sitten päästään heittelemään. Tein pikaisen arvion ensimmäisen heiton lentoradastani siinä ilmassa ollessani ja päädyin lopputulokseen, jossa pääni kolahtaa tatamiin ennen laskeutumista. Kyllä se arvio osui täysin oikeaan, sillä punainen matto viuhahti silmien edessä ja puolta sekunttia myöhemmin viiltävä kipu repi päälakeani. Kauden ensimmäinen alastulo ja kipakka päänsärky. Ahh tunnen olevani jälleen elossa! Seuraavat parikymmentä alastuloa menivätkin jo paljon paremmin eikä edes päänsärky enään vaivannut.

Oman vyöarvon tekniikoita tehdessäni totesin että olo on kuin mopoautolla moottoritiellä. Muut menee nopeasti ja hommat sujuu mallikkaasti. Itselläni olotila muistutti lähinnä neljänkymmenen kilometrin tuntinopeutta sadankahdenkympin rajoituksilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kohta sattuu ja kovaa. Ja tämä ilmeni jälleen väärän alastulon merkeissä. Volttikaatuminen jäi puolitiehen ja otin tatamin vastaan otsallani. (muistutus itselleni: volttikaatumista on syytä treenata enemmän).

Vasta treenien loppumetreillä tuntui että tekniikat alkoivat jälleen luonnistua. Syvälle lihasmuistin syövereihin hautautuneet liikeradat alkoivat hiljalleen palautua mieleen. Muutama sattumalta onnistunutta heittoa ja pieni toivonkipinä pääsi syttymään sisimmässäni. Tähän tavoitteeseen pääsy on ehkä sittenkin mahdollista. Väliseinän toisella puolella kuuluu huutoa ja taputuksia, treenit ovat päättyneet.

Lopuksi vielä yhteenveto treeneistä:

Alkulämmittely:

• Hyppynaru

• Peruspotkut

• Peruskurssin tekniikat
Tekniikat:

• Oman vyöarvon tekniikat

• Muutaman vaikean tekniikan hiomista (kuten olkapyörä)

Näihin tunnelmiin päättyi harjoittelukauden ensimmäiset hapkido treenit.

-Teemu Suutari