Päivä ennen H-hetkeä!

Tervehdys taas kaikille!

Viimeisin päivitys on toukokuulta joten nyt on jo aika päivittää tännekkin tilannetta. Olen varma että lähipiirini tietää tasan tarkkaan missä mennään treenaamisen suhteen. Sen verran paljon on tullut jauhettua tästä asiasta ystävien kanssa! Joten päivitetään myös tänne treenitilanne vielä ennen vyökoetta.

Kesäkuu

Kesäkuussa treenailu on ollut aktiivisimmillaan. Olemme treenanneet 2-3 kertaa viikossa hapkidotekniikoita ja siihen päälle olen tehnyt itsenäistä harjoittelua sekä lihaskuntoa.  Arto piti meille kenraalivyökokeen viime keskiviikkona (19.6.2013) ja pakko myöntää että fiilikset olivat pelokkaat sinne mentäessä. Itseluottamus oli hieman kateissa ennen kokeen alkamista, mutta paikkojen lämmetessä alkoi sujua paremmin. Pientä unohtelua ja hätäilyä oli huomattavissa ja virheitäkin mahtui joukkoon. Pääpiirteittäin ei ollut suurempia ongelmia tekniikoissa ja suorittaminen tuntui sujuvan luonnollisesti. Arto antoikin ohjeeksi että pidetään pää kylmänä ettei kokeessa tulisi hätäilyä. Tästä eteenpäin treenaaminen onkin enään muistamisen kertausta, kuntotreeniä, sekä paikkojen ehjänä pitämistä.
Pahin vaihe treenaamisesta on edessä. Tukahduttavan pitkä odottaminen. Kokeeseen on vielä 4 viikkoa joka tuntuu infernaalisen pitkältä ajalta. Työt sekä muut vapaa-ajan aktiviteetit vievät huomiota pois treenaamisesta ja se tekee päälle todella hyvää. Muuten varmasti kuluttaisin hermoni, sekä muiden hermot loppuun panikoimalla asiasta jatkuvasti (tosin sitä teen joka tapauksessa).


 Heinäkuu 

Heinäkuussa on tullut treenattua yhtä aktiivisesti kuin kesäkuussa, jos muutamaa vastoinkäymistä ei oteta huomioon. Stressitasot ovat olleet tajuttoman korkealla koko heinäkuun ja hätäilyä on ollut havaittavissa. Ehkä isoimmaksi ongelmaksi on noussut pään kasassa pitäminen. Hermoilun takia on unohtunut peruskurssin tekniikoitakin ja sellaista luonnollisesti ei kokeessa saa tapahtua. Muistettavaa on valtava määrä joten muistamisesta huolehtiminen on aiheellista. Kyllähän sitä muistaa kaiken kun on pää selvä, ja energiaa jäljellä. Koetilanteessa luultavimmin sitä on rättiväsynyt sekä paineen alla. Tällaisissa olosuhteissa muistaminen tuskin tapahtuu enään tietoisesti, korkeintaankin lihasmuistista.

Vyökokeeseen aikaa jäljellä yksi päivä. Tuomiopäivää odotellessa!

Lopuksi linkitän videot jotka on muotoutuneet kevään aikana! (Pakko huomauttaa että materiaalia yhteensä on kuvattu noin 20h, joista poimin parhaat palat ja laitan jakoon vasta vyökokeen jälkeen. Siis olettaen että pääsen lävitse kokeesta):

 

Lisäksi vielä hyppynaruilu video jota blogger ei suostunut upottamaan:

http://www.youtube.com/watch?v=qY2xuBpdLTo

Ennen koetta tahdon vielä kiittää kaikkia jotka ovat olleet korvaamattomana tukena tällä matkalla!

Tahdon kiittää Jannea, joka on vuosikausia sietänyt minun eriskummallisuuksia ja siitä huolimatta on tsempannut minua eteenpäin!

Tahdon kiittää Johannaa kärsivällisestä suhtautumisesta aikoina jolloin olen hermoillut ja panikoinut omasta treenaamisestani. Hän on toiminut järjen äänenä minun järjettöminä aikoina!

Tahdon kiittää Pekkaa useista kymmenistä oppitunneista, jotka hän on uhrannut omasta kalliista ajastaan jotta saisimme lisäoppia ja varmuutta tulevaan koetukseen. Pekka on opettanut sataprosenttisesti aina iloisena ja posiitivisella asenteella varustettuna!

Tahdon kiittää Peteä vuosien valmentamisesta tätä koitosta varten. Kun nuorena saavuin salille en olisi uskonut tämän vyökoe päivän koskaan koittavan! 

Tahdon kiittää isääni Taistoa elinikäisestä valmentamisesta elämäni haasteisiin. Omalla esimerkillään hän on näyttänyt että kovalla työllä, hiellä, sekä verellä pääsee juuri niin pitkälle kuin jaksaa hanskoja pitää ylhäällä. Hän on opettanut että koskaan ei anneta periksi tai luovuteta. Ei edes silloin kun olen jo luopunut toivosta. Hän on opettanut että pelolle eikä heikkouksille anneta sijaa. Hän on opettanut kuinka korvaamatonta asenne on tekemisessä ja kuinka pitkälle sisulla pääsee!

Tahdon kiittää Artoa tekniikkavalmennuksesta näiden kuukausien aikana. Arto piti meille kenraalivyökokeet ja hyväksyi meidän tekniikkamme. Hän uhrasi omaa aikaansa omien seuralaistensa vuoksi. Arvostamme suuresti näitä tekoja!

Tahdon kiittää Lassia hyvästä treeniseurasta ja parina olemisesta. Ilman Lassin tsemppaamista en luultavimmin olisi ehtinyt saamaan muistiin kaikkia tekniikoita tähän päivämäärään mennessä! 

Tahdon kiittää perhettäni, ystäviäni, sekä vantaan seuralaisia henkisestä tuesta ja uskomisesta minun tekemiseeni, vaikka oma uskoni olisikin ollut horjumassa! 

'Näihin tunnelmiin päätän blogipäivityksen ennen viimeisen värivyön suorittamista. Mikäli pääsen lävitse harjoitteleminen ei suinkaan lopu tähän. Tämä on vasta alkua...

Kiitos!'

Teemu Suutari  

24.7.2013

Viikko 11. Kicksejä kickseistä

Rajatorpan kalliosuoja
Keskiviikko 10.4.2013

Joskus tekniikan onnistumiseen tarvitaan vain yksinkertainen asia, jotta se toimii. Se saattaa olla käden asento, lantiotyöntö, painonsiirto, nykäisy, työntö tai horjutus. Se voi olla niin pieni asia ettei sitä edes tule ajatelleeksi. Ei ainakaan ennen kuin valmentajasi siitä mainitsee sinulle, ja jälleen tunnet itsesi hölmöksi kun et aiemmin tuollaista tajunnut. Minulle kävi tänään näin monta kertaa. Pienillä asioilla saatiin aikaiseksi suuri vaikutus. Ja mikä parasta saimme onnistumisen kokemuksia harjoittelusta. Onnistumisen tunne on se tunne joka saa harjoittelijan jatkamaan matkaansa eteenpäin aina vain innokkaammin. Tänään tunsin onnistuneeni siinä mitä olin tekemässä. Treeni kulki hyvin, hengästyin ja hikoilin, ja jaksoin alusta loppuun väsymättä. Hieman olisimme voineet vielä lisätä toistoja ja rasitusta. Tähän tosin voi todeta että rasitusta lisätään vasta kun tekniikka on kunnossa.

Iltapäivä klo 17.08
Parannan treenikassin asentoa olkapäällä ja etenen autoani kohti pitkin harppauksin. Katsahdan taivaalle ja siellä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Ilma on mitä upein ja keväinen ilma. Tästä huolimatta starttaan autoni ja otan suunnaksi rajatorpan kalliosuojan. Melkein liian kaunis ilma vietettäväksi kalliosuojan harmaudessa.

Iltapäivä klo 17.30
Saavun kalliosuojan pukuhuoneeseen ja alan kiskoa pukuani päälle kauheella kiireellä. Saavun salille kutakuinkin sovittuun aikaan ja aloitan alkulämmittelyn. Lassi on tapansa mukaan jo paikalla ja valmiina kunnon äksöniin. Otan nopeasti lämmön päälle jotta pääsemme Lassin kanssa tekemään tekniikkoita lämmittelyksi. Teemme jälleen 50 tekniikkaa, heittoa, kaatoa, lukkoa, ja hallintaa. Ensin toinen tekee, ja sen jälkeen vaihtuu tekijä jolloin ensimmäiseksi tehnyt pääsee itsekkin lentelemään. Janne saapuu salille.

Iltapäivä klo 18.00 
Pekka saapuu salille. Olemme Lassin kanssa kertaamassa jälleen minun suurinta ongelma tekniikkaa nimeltään käsivarsiheitto. En vieläkään 10 treeniviikon jälkeen saa tekniikkaa tehtyä ja kyllä v***ttaa. Miksi tämä ei toimi? Mitä teen väärin. Se jää edelleen mysteeriksi. Noh kenties jonain kauniina päivänä. Jatkamme oman vyöarvomme tekniikoitten harjoittelemista. Saamme hyvää ja yksityiskohtaista opetusta moniin tekniikoihin kiitos Pekan! Ja viimein tunnumme Lassin kanssa ymmärtävän monia tekniikoita paremmin kuin koskaan aiemmin. Treenien lopuksi saamme vielä opastusta kuinka tehdään 'Tanjun' hengitystekniikka ja sanonpahan vain että nyt ymmärrän miksi kaikki sanovat että kahdeksan toistoa riittää hien saavuttamiseksi!

Ilta klo 20.04
Saavun kotiin ja heitän treenikamppeet pesukoneeseen pyörimään. Treenit ei suinkaan loppuneet vielä salilta poistumiseen. Laitan soimaan teatraalista elokuvamusiikkia ja alan venyttelemään rauhallisesti. Venyttely tuntuu auttavan kipeytyneisiin paikkoihin ja olo on venyttelyn jälkeen hyvinkin rentoutunut.

Ilta klo 20.44
Lapan juomaa ja ruokaa naamariin samalla kun kirjoitan blogi tekstiäni.

Suuret kiitokset Pekalle ja Jannelle kärsivällisestä opastuksesta, vaikka välillä tuntuikin ettemme tajua yhtään mitä yrititte opettaa!

Rajatorpan Kalliosuoja
Torstai 11.4.2013

Tänään Lassi ei pääse paikalle eikä myöskään Janne tai Markus. Se tarkoittaa sitä että minä menen alempien vöiden kanssa samaan ryhmään tekemään tekniikkaa. Treenit vetää Arto. Salilla on jälleen huimasti porukkaa ja näin isossa ryhmässä harjoitteleminen tuntuu etäisesti tutulta. En ole treenannut muiden seuralaisten kanssa moneen vuoteen joten tämä on ihan tervetullutta vaihtelua.
Aloitamme 'Tanjun' hengitystekniikalla ja teemme 8 toistoa. Muistelen mitä Pekka viimeksi opetti Tanjunista ja kuinka jännittää kaikki lihasryhmät kaulasta alaspäin samalla kun teen toistoja niin hyvin kuin pystyn. Kahdeksannen toiston jälkeen huomaan ensimmäisen hikikarpalon koreilevan otsallani. Tämähän toimii oikeasti!
Alkujumpaksi teemme irroittautumisia nopeaan tahtiin ja tämän jälkeen harjoittelemme kaatumisia.
Näiden jälkeen pikaiset venyttelyt ja olemme valmiita peruspotku treeneihin.

Alamme käydä lävitse peruspotkuja (1-25) koko ryhmän kanssa. Harjoittelijat huutavat vuorollaan lukua neljään. Ehkä eniten kiinnitän huomiota harrastajien huonoon muistiin kun mietimme mikä potku tulee seuraavaksi. Toiseksi eniten harmittaa huono äänenkäyttö luvun laskemisessa. Komentohuutojen kuuleminen on hieman niin ja näin. "Aha muut tekee nyt no minäkin teen, kai sieltä joku jotain huusi". Peruspotkujen tekeminen luonnistuu rutiinilla ja potkut tuntuvat menevän hyvin.

Näiden jälkeen siirrymme tekemään vyötekniikkaa. Käymme lävitse vastaliikkeet lyöntiin lyömällä, vastaliikkeet lyöntiin väännöllä, sekä vastaliikkeet lyöntiin potkulla. Jonin, Mikon, ja Tonin kanssa treenaaminen antaa paljon erilaisia näkökulmia ja ajatuksia tekniikoiden tekemiseen.
Loppujumpaksi otamme pysty ottelua jossa saa jatkaa matossa, jos toisen saa kaadettua maahan. Tämä on erittäin hauska ottelumuoto, sillä matsiin ei tule katkoksia ollenkaan. Pari erää riittää takaamaan kunnon hiet ja väsymisen.

Lopuksi vielä video Hapkido potkuista. Tässä on mukana pari peruspotkua ja monia erikoispotkuja. Nämä kaikki pitäisi saada luonnistumaan kesään mennessä! (Ei mitään mahdollisuuksia!)

Videon tarjoaa http://www.thehapkidoinstitute.com !

Treenaaminen jatkuu taas tänään (perjantaina)!

'Kiitos Artolle hyvistä treeneistä ja kiitos Mikolle, Tonille, ja Jonille harjoituspareina olemisesta!'
-Teemu Suutari

Viikko 10. Ei lentävää mattoa vaan matolle lentoa!

Rajatorpan kalliosuoja

Torstai 4.4.2013

Tässä vaiheessa harjoittelua on pakko myöntää että aika kuluu erittäin nopeasti. Taas on kuukausi livahtanut silmien editse ja harjoittelu on vielä pahasti vaiheessa. Tekninen suorittaminen alkaa olla suvaittavalla tasolla, mutta tekniikoiden muistaminen aiheuttaa vakavia ongelmia. Minulla on suuren suuri työ opiskella uudestaan kaikki alempien tekniikat. Tekniikka vihko kulkee tästä lähtien mukana työmatkoilla ja vapaa-ajalla.

Kello on 19.55 kun leimaan itseni ulos töistä. Lähden töistä suoraan ajamaan kohti rajatorppaa kauhealla kiireellä. Ylinopeutta ajaessani mietin kuinka hankalaa välillä on sumplia iltavuoroja, sekä lajiharjoittelua yhteen. Saavun rajatorppaan kello 20.15 ja juoksen minkä kintuistani pääsen kohti kalliosuojaa. Ongelmia luonnollisesti aiheuttaa 10kg treenikassi olalla, sekä jään peittämä maa. Luonnollisesti tennarit eivät ole parhaimmat kengät tällaisessa maastossa juoksemiseen. Kiirestä huolimatta saavun tatamille jo 20.25 eli olen myöhässä vain 25 minuuttia.

Ison tatamin viereisestä huoneesta kuuluu mätkähtelyä joka aiheutuu mustienvöiden harjoittelusta. Iiris sekä Simo treenaavat kimpassa 2.dan tekniikoita. Lassi on jo paikalla tarmoa täynnä. Alamme käydä lävitse mustavyön tekniikoita ja päätämme aloittaa 18.erilaisesta judoheitosta jälleen.

18 erilaista Judo heittoa  
Ruumiinpudotus heitto I
Ruumiinpudotus heitto II
Ruumiinpudotus heitto III 
Riisipaaluheitto 
Lonkkaheitto 
Niskaheitto 
Niskalenkkiheitto
Käsivarsiheitto I
Käsivarsiheitto II
Sisäpuolinen lakaisu 
Ulkopuolinen kamppi
Olkapyörä I
Olkapyörä II
Yliheitto
Hapkidon lonkkaheitto
Pyörähdyskaato 
Sakset I 
Sakset II

Tällä kertaa pääsimme kokonaisuudessaan lävitse kaikki tähän osa-alueeseen kuuluvat tekniikat. Eniten ongelmia aiheuttivat olkapyörät sekä sakset II. Päätämme paneutua näihin syvemmin ja kulutamme näitä treenatessa loput harjoitusajasta.

Rajatorpan kalliosuoja

Sunnuntai 7.4.2013

Univelka on aikamoinen viikonlopun töiden jäljiltä. Perjantai aamuna olin päiväristeilyllä tallinnassa ja sieltä menin suoraan töihin yövuoroon. Kahdentoista tunnin työ-yövuoro sekä kahdenkymmenenseitsemän tunnin valvominen neljän tunnin yöunilla aiheutti pitkäksi ajaksi univelkaa joka vaikeuttaa myös treenaamista. Tämän sain huomata salilla kun yritimme tehdä alempien vöiden tekniikoita. Olin jo unohtanut ensimmäisen tekniikan, vaikka Lassi oli juuri näyttänyt minulle 3 tekniikkaa joita meidän tulisi harjoitella. Sekoilu hankaloitti treenaamista huomattavan paljon. Kävimme läpi tekniikat valkoisesta siniseen pätkään. Lassi tuntui muistavan hyvin tekniikat, joten pakko myöntää että hän on tehnyt kotiläksynsä.

Treenien lopuksi menen alempien vöiden kanssa painimaan. Painiminen on mielestäni ehdottomasti liikuntamuodoista paras ja haastavin. Painiminen itsessään on kuin shakkia ja fyysisesti se on äärimmäisen raskasta. Painiminen tuntui tänään sujuvan rennosti ja terävästi. Hallinnat löytyivät kuin itsestään ja vastustajista löytyi mukavasti haastetta. Kukaan ei luovuttanut leikkiä kesken vaan kaikki taistelivat viimeiseen asti. Kiitos kaikille harjoittelu pareille mukavista painituokioista!

Lisää tekstiä taas viikon loppupuolella ke-to treenien jälkeen!
-Teemu Suutari

Viikko 2 - Ideoita sekä videoita blogiin

Rajatorpan kalliosuoja

Keskiviikko 6.2.2013

Aluksi pakko kertoa että olemme Jannen kanssa tekemässä videoprojektia lajistamme. Tarkoitus olisi hieman kuvailla harrastusta ja tehdä joko lajiesittely video, tai videokuvaa muuten vain omaksi muistoiksi vanhoille päiville. Keskiviikkona otimme kamerat mukaan ja testailtiin kuvausolosuhteita harjoittelu salillamme rajatorpan kalliosuojassa. Kuvasimme kahdella kameralla lyhyitä pätkiä harjoittelusta. Meillä on käytössämme Canon EOS 500D (Janne) putkena 50mm 1.8f perusrööri, sekä minulta löytyy GoPro HD Hero 2 (kypäräkamera) jolla luonnollisesti ei saa kovin kaunista jälkeä aikaan. Näillä pitäisi räveltää jonkinmoinen paketti kasaan kesään mennessä tai kesän aikana.
Canonin dee viissatasella pitäisi kuvata järkevämmät otokset ja minun GoProlla pyritään tekemään kaikenlaista häröilyä kameran iskunkestävyyden sekä pienen koon takia.

Tein pienen häröilykoosteen minun kameralla kuvatuista videopätkistä. Yrittäkää ymmärtää alivätystynyt väsynyt olotilani sekä semi-työttömän työntekijän arkea. Youtube nähtävästi huononsi videonlaadun samantein puoleen siitä mitä se on. Nooh koettakkaa kestää!

Kv2 Keskon kuntosali

Torstai 7.2.2013

Torstaina kävin harjoittelemassa jälleen työpaikkani kuntosalilla. Keskiviikon lentelyiden jälkeen teki todella hyvää ottaa tunti ja viisitoista minuuttia pelkkää verryttelyä ja venyttelyä. Radio City pauhasi taustalla samalla kun venyttelin keskiviikkona kipeytyneitä lihaksia. En kuitenkaan malttanut olla erossa nyrkkeilysäkistä kun radiosta alkoi soimaan menevä ralli minkä tahtiin pystyi hyvin heittelemään perus matsipotkuja. Joka tapauksessa voin suositella kaikille tällaisia kevyitä "palautumis" treenejä, joissa ei tarvitse rasittaa itseään juuri ollenkaan. Teki todella hyvää!

Yhteenvedot treeneistä:

Keskiviikko
• Tekniikka ottelua 50 kertaa tekijänä 50 kertaa hyökkääjänä
• Oman vyöarvon tekniikat
• Ongelma tekniikoiden hiomista
• Hyppynaruilua ennen ja jälkeen tekniikka harjoitusten

Torstai
• Verryttelyä
• Venyttelyä
• Nyrkkeilysäkin piäksämistä

Näihin tunnelmiin päätän viikon 2 päivitykset! Lisää keskiviikkona 13.2.
-Teemu Suutari

Viikko 1. Sunnuntai - Juji päivä

Sunnuntai 3. Helmikuuta 2013

Harjoitusviikko 1

Aika sanoa hyvästi sunnuntai aamun darroille, krapuloille, sekä vapinoille. Sillä tästä lähtien sunnuntait ovat pyhitetty treenaamiselle. Harjoitukset alkavat jo 16.30 joten lauantai-iltojen rilluttelut saavat jäädä historiaan hyvin pitkäksi aikaa. Tosin tästä muutoksesta voi olla vain hyvillään sillä kukapa ei haluaisi vaihtaa juomista urheiluun?


Aamulla sain vihdoinkin nukkua pitkään. Ylösnousun aika koitti vasta hieman ennen puolta päivää, mutta olo oli silti sekava. Perjaintain - lauantain välisen yön ylityöt tuntuvat vieläkin lihaksissa, sillä joka paikkaa särkee ja ajatuksenkulku on hitaampaa kuin VR:n lähiliikenne. Tiedän että olisi aika skarpata, sillä iltapäivällä on luvassa painitreenit.


Pikainen pyrähdys pikku pakkasessa piristää päivää. Joten ei muuta kuin ulos kävelylle muiden sunnuntai sankarien seuraksi. Välimatkalla retail parkista jumboon vastaan kävelee monenmoista ilmestystä. Ensin mainittakoon stereotyyppisimmät sunnuntai sankarit eli koirien kävelyttäjät, sekä lastenvaunuja työntävät kyökkihirmut tohvelimiehiensä kanssa. Seuraavaksi silmiin pistävät varpaista hiuksiin puuterimyrskyssä pyörineet pikkuteinit joiden sotamaalaukset pelottaisivat intiaanitkin teltoistaan. Jumboa lähestyessäni huomaan neljännen kategorian sunnuntai sankarit joihin kuuluu ihmisiä lähes kaikista ikäryhmistä. Nuoria opiskelijoita, opiskelijamielisiä nuoria aikuisia, kolmekymppisiä vanhuksia, sekä uutta nuoruuttansa eläviä keski-ikäisiä krapuloitsijoita. Kaikille yhteistä on kuitenkin yksi asia nimittäin vakava ilmeinen sunnuntainaama. Ainoat ketkä tuntuvat hymyilevän ovat alaikäiset "ES jonnet" jotka jumputtavat amispoppia mopoautoissaan jumbon parkkihallissa. Tässä vaiheessa on hyvä poiketa citymarketissa ostamassa perinteisesti "litra maitoa" ja suunnata takaisin kotiin salaattilounaan tekoon.


Iltapäivä tulee nopeammin kuin arvaankaan ja seuraavaksi huomaan parkkeeraavani autoa rajatorpan väestönsuojan pihalle. Normaalista poiketen parkkipaikkoja on jäljellä jopa huimat kaksi kappaletta, joista valtaan toisen. Kelloni näyttäisi olevan 16.23 juostessani alas rajatorpan alamäkeä, eli kiirettä pitää (jälleen). Saavun saliin klo 16.32 ja ehdin kuin ehdinkin harjoituksiin ajoissa. Takaraivoani kolkuttaa pieni ajatus että Janne saattoi odotuttaa aloittamista jotta ehtisin paikalle. Toivottavasti ei... Pikainen katsahdus ympärilleni ja huomaan että salia kansoittaa kaikenvärisiä kylpytakki ninjoja. Ainoastaan harjoitteluparini Lassi loistaa poissaoloaan, mutta se ei tahtia haittaa sillä olemme saaneet vierailevan mustan tähden keskuuteemme. Ensimmäisen danin omaava mustavyö, jostain kehä III:sen ulkopuolelta on tullut antamaan meille esimerkkiä harjoittelemisesta.

Alkukumarrusten jälkeen alkaa BJJ tyyppinen alkulämmittely. Onnistun poimimaan Jannen tukkoisesta bassoäänestä joitakin sanoja kuten "pyyhitään lattiaa", sekä "lattialla thrillaaminen" (saattoi olla myös grillaaminen, en ole aivan varma), "katkarapu kävely" ja "pyöriminen" (saattoi olla myös syöminen). Tässä vaiheessa olen varma ettei salaattilounaani ollut kyllin tukeva, kun kuulen jatkuvasti vertauksia ruokaan. Ainakaan oloni ei ole liian tuhti tämänlaiseen matossa pyörimiseen. Thrillejä, thrillejä, sivuttain rullaavia kaatumisia, thrillejä, ja thrillejä. Jannella on tänään selvästi thrillauspäivä.


Seuraavat puolitoista tuntia kuluvat perustekniikkaa kerratessa ja omaan osaamattomuuten hajotessa. Naapuriparin tekniikkavihko tuli enemmän kuin tarpeeseen kun aloin pohtia mikä tekniikka tulee mistäkin otteesta. Lyhyen pohtimisen ja vihosta tarkistamisen jälkeen totesin että käsipuukko ei tule jokaisesta otteesta eikä myöskään poliisiote, vaikka ne voidaankin tehdä monista otteista. Ja janne pyörittelee päätään. Kuulen päässäni viskibassoäänen sanovan "Teemu ei näin". Tekniikat kyllä palautuivat mieleen lyhyen pohtimisen ja pyörittelyn jälkeen. Käyn läpi kymmeniä fläshbäckejä ajalta jolloin harjoittelin näitä tekniikoita isäni kanssa. Sormilukot, kyynerlukot, kaadot ja heitot, sekä niiden liikeradat kulkevat mielessäni edelleen samalla tavalla kuin vuosia sitten. Loistavaa! Enään tarvitsee muistaa mikä tekniikka tulee mistä otteesta ja se onkin se vaikeampi homma.

Viimeinen puolituntinen on pyhitetty mattopainille. Parin ensimmäisen lämmittely erän aikana huomaan että tänään on "Juji" päivä. Jujilla tarkoitetaan käsilukkoa nimeltään "Juji Gatame" joka myös tunnetaan nimillä "armbar" tai "suora käsilukko". Pyrin tekemään jokaiselle harjoitusparilleni yhden juji gatamen, eli suoran käsilukon. Onnistun tavoitteessani melkein sillä ainoastaan yksi vihreävöinen sisupussi onnistuu välttämään suoran käsilukon guardista tehtynä. Aina ei voi voittaa, mutta olen silti tyytyväinen saavutukseeni. Tämä ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä jokainen harjoittelupari tarjosi erinomaisen vastuksen ja itse olin lähes jatkuvasti altavastaajana painiessa. Sain myös jonkun jalasta kovan osuman nenänvarteen, jota särkee vieläkin. Kiitos kaikille teille joiden kanssa minulla oli mahdollisuus painia! Olen satavarma että seuraavissa treeneissä minä olen se ketä lukotetaan kaikkien toimesta.

Yhteenveto harjoituksista:

Alkulämmittely:
• Thrillejä
• Lihaskuntoa

• Perustekniikoita

Harjoitukset:

• Perustekniikoita vihreän, sinisen, punaisen, ja mustan vyöarvoilta

• 2 dan. tekniikkaa mustavöiselle parille

Loppujumppa:

• Painia

Kiitos Jannelle erinomaisista harjoituksista sekä kiitos myös vierailevalle tähdelle, joka on jatkossakin tervetullut salillemme treenaamaan!

-Teemu Suutari