Tervehdys taas kaikille!
Viimeisin päivitys on toukokuulta joten nyt on jo aika päivittää tännekkin tilannetta. Olen varma että lähipiirini tietää tasan tarkkaan missä mennään treenaamisen suhteen. Sen verran paljon on tullut jauhettua tästä asiasta ystävien kanssa! Joten päivitetään myös tänne treenitilanne vielä ennen vyökoetta.
Kesäkuu
Kesäkuussa treenailu on ollut aktiivisimmillaan. Olemme treenanneet 2-3 kertaa viikossa hapkidotekniikoita ja siihen päälle olen tehnyt itsenäistä harjoittelua sekä lihaskuntoa. Arto piti meille kenraalivyökokeen viime keskiviikkona (19.6.2013) ja pakko myöntää että fiilikset olivat pelokkaat sinne mentäessä. Itseluottamus oli hieman kateissa ennen kokeen alkamista, mutta paikkojen lämmetessä alkoi sujua paremmin. Pientä unohtelua ja hätäilyä oli huomattavissa ja virheitäkin mahtui joukkoon. Pääpiirteittäin ei ollut suurempia ongelmia tekniikoissa ja suorittaminen tuntui sujuvan luonnollisesti. Arto antoikin ohjeeksi että pidetään pää kylmänä ettei kokeessa tulisi hätäilyä. Tästä eteenpäin treenaaminen onkin enään muistamisen kertausta, kuntotreeniä, sekä paikkojen ehjänä pitämistä.
Pahin vaihe treenaamisesta on edessä. Tukahduttavan pitkä odottaminen. Kokeeseen on vielä 4 viikkoa joka tuntuu infernaalisen pitkältä ajalta. Työt sekä muut vapaa-ajan aktiviteetit vievät huomiota pois treenaamisesta ja se tekee päälle todella hyvää. Muuten varmasti kuluttaisin hermoni, sekä muiden hermot loppuun panikoimalla asiasta jatkuvasti (tosin sitä teen joka tapauksessa).
Heinäkuu
Heinäkuussa on tullut treenattua yhtä aktiivisesti kuin kesäkuussa, jos muutamaa vastoinkäymistä ei oteta huomioon. Stressitasot ovat olleet tajuttoman korkealla koko heinäkuun ja hätäilyä on ollut havaittavissa. Ehkä isoimmaksi ongelmaksi on noussut pään kasassa pitäminen. Hermoilun takia on unohtunut peruskurssin tekniikoitakin ja sellaista luonnollisesti ei kokeessa saa tapahtua. Muistettavaa on valtava määrä joten muistamisesta huolehtiminen on aiheellista. Kyllähän sitä muistaa kaiken kun on pää selvä, ja energiaa jäljellä. Koetilanteessa luultavimmin sitä on rättiväsynyt sekä paineen alla. Tällaisissa olosuhteissa muistaminen tuskin tapahtuu enään tietoisesti, korkeintaankin lihasmuistista.
Vyökokeeseen aikaa jäljellä yksi päivä. Tuomiopäivää odotellessa!
Lopuksi linkitän videot jotka on muotoutuneet kevään aikana! (Pakko huomauttaa että materiaalia yhteensä on kuvattu noin 20h, joista poimin parhaat palat ja laitan jakoon vasta vyökokeen jälkeen. Siis olettaen että pääsen lävitse kokeesta):
Lisäksi vielä hyppynaruilu video jota blogger ei suostunut upottamaan:
http://www.youtube.com/watch?v=qY2xuBpdLTo
Tahdon kiittää Jannea, joka on vuosikausia sietänyt minun eriskummallisuuksia ja siitä huolimatta on tsempannut minua eteenpäin!
Tahdon kiittää Johannaa kärsivällisestä suhtautumisesta aikoina jolloin olen hermoillut ja panikoinut omasta treenaamisestani. Hän on toiminut järjen äänenä minun järjettöminä aikoina!
Tahdon kiittää Pekkaa useista kymmenistä oppitunneista, jotka hän on uhrannut omasta kalliista ajastaan jotta saisimme lisäoppia ja varmuutta tulevaan koetukseen. Pekka on opettanut sataprosenttisesti aina iloisena ja posiitivisella asenteella varustettuna!
Tahdon kiittää Peteä vuosien valmentamisesta tätä koitosta varten. Kun nuorena saavuin salille en olisi uskonut tämän vyökoe päivän koskaan koittavan!
Tahdon kiittää isääni Taistoa elinikäisestä valmentamisesta elämäni haasteisiin. Omalla esimerkillään hän on näyttänyt että kovalla työllä, hiellä, sekä verellä pääsee juuri niin pitkälle kuin jaksaa hanskoja pitää ylhäällä. Hän on opettanut että koskaan ei anneta periksi tai luovuteta. Ei edes silloin kun olen jo luopunut toivosta. Hän on opettanut että pelolle eikä heikkouksille anneta sijaa. Hän on opettanut kuinka korvaamatonta asenne on tekemisessä ja kuinka pitkälle sisulla pääsee!
Tahdon kiittää Artoa tekniikkavalmennuksesta näiden kuukausien aikana. Arto piti meille kenraalivyökokeet ja hyväksyi meidän tekniikkamme. Hän uhrasi omaa aikaansa omien seuralaistensa vuoksi. Arvostamme suuresti näitä tekoja!
Tahdon kiittää Lassia hyvästä treeniseurasta ja parina olemisesta. Ilman Lassin tsemppaamista en luultavimmin olisi ehtinyt saamaan muistiin kaikkia tekniikoita tähän päivämäärään mennessä!
Tahdon kiittää perhettäni, ystäviäni, sekä vantaan seuralaisia henkisestä tuesta ja uskomisesta minun tekemiseeni, vaikka oma uskoni olisikin ollut horjumassa!
'Näihin tunnelmiin päätän blogipäivityksen ennen viimeisen värivyön suorittamista. Mikäli pääsen lävitse harjoitteleminen ei suinkaan lopu tähän. Tämä on vasta alkua...
Kiitos!'
Teemu Suutari
24.7.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti