Sunnuntaiaamuna herään äkilliseen pahoinvointiin. Avaan silmäni ja näen huoneeni katon pyörivän karusellin tavoin yläpuolellani. Sängystä ylösnouseminen oli luultavasti yhtä kovan työn takana kuin Jessellä Jerusalemissa aikoinaan. Kuumeen mitattuani huomaan mittarin näyttävän harvinaisen korkeaa lukemaa. Harvoin mittari nousee yli 39 asteen, mutta tällä kertaa sain lukemaksi 39,8 astetta.
Yksi asia oli harvinaisen selvä jo heti sunnuntaiaamusta. Treenaamisesta on turha edes uneksia. Ilmoitus valmentajalle että tänään jää treenit väliin ja paluuviestiksi saan ymmärtäväisen kommentin. Seuraavat 4 päivää menee sekalaisen kuumesairastelun merkeissä. Muistikuvat noilta päiviltä ovat hyvin ontuvat. Saan fläshbäckejä noilta päiviltä kun koluan pakkasen sekä säilykekaapin tyhjäksi ruoasta. Viidentenä päivänä kun kaikki kaapit on tyhjennetty kaikesta etäisesti syötävää muistuttavasta materiasta on aika skarpata ja suunnata ruokakauppaan. Mukaan tarttuu kaikkea helposti syötävää ja valmistettavaa luuserien ruokaa. Toisaalta sairastaessa ei ole juurikaan väliä mitä sinne turpaan lappaa, kunhan edes jotain energiapitoista saa alas.
Loppuviikosta olo alkoikin olla jo parempi ja elämä alkoi hiljalleen voittaa. Treenaamisesta tosin oli vieläkin turha edes unelmoida, nimittäin arjen perus askareetkin kuluttivat kaiken energian. Sunnuntaina jälleen ilmoitus salille että aika kuluu edelleen parannellessa ja treenaaminen jatkuu vasta seuraavalla viikolla.
Pahoittelen epäaktiivisesta päivittämisestä mutta tämä influenssa vei kaikki voimat ja en yksinkertaisesti jaksanut keskittyä kirjoittamiseen. Pahoittelen! Kirjoittelu jatkuu taas viikolla 9! -Teemu Suutari
Väsymys... Mitä on väsymys? Se on se tunne kun kello soi aamulla 3:50 ja huomaat että olet nukkunut kaksi tuntia. Edessä on työntäyteinen ja kiireinen keskiviikko. Aamu viideksi töihin ja iltapäivällä treeneihin. Onko pakko? On.
Aamu alkoi palaneen käryn miellyttävällä tuoksulla kun viimeiset leivänpalat kärähtivät paahtimessa. Ainakin sain itseni rivakasti liikkeelle heti 4:05 kun palohälytin pärähti hälyttämään samalla kun paahtimesta nousee mustaa savua. Tämä päivä alkoi loistavasti...
Iltapäivästä väsymys väistyy ja tilalle tulee yliväsymys. Ylipirteä olotila jollaisessa on hyvä lähteä treenaamaan. Aika suunnata kohti rajatorppaa yliväsyneenä työpäivän jäljiltä. Tiedossa on lähes kahden tunnin mittainen treenisessio perusporukan kanssa. Saavun kalliosuojalle viittä yli viisi ja huomaan juoksevani kalliosuojan ramppia alas. Korvia huumaava meteli kantautuu sählykentiltä edestäpäin. Räikeä apinallinen huuto kuuluu valmentajan rähistessä junioreille, jotka epätoivoisesti yrittävät pysyä mailoineen pallon perässä. En tiedä kumpaa vihaan enemmän... Meteliä jonka kaksikymmentä ylikasvanutta simpanssia saavat aikaan, vaiko tiesulkua jonka samaiset puoli-apina-ihmiseläimet aiheuttavat mailojensa kanssa vaihtopenkillä. Hyppiessäni kymmenennen sählymailan ylitse mietin miksi valmentajat eivät laita harrastajiaan kuriin vaihtopenkillä. Vapaasti hilluvat puoli apinat tuntuvat tukkivan koko käytävän. Mieleeni muistuu lapsuuden karate tunnit joissa vallitsivat tiukka kuri sekä diktatuuriset säännöt. Me emme saaneet käyttäytyä tällä tavalla kuin nämä ihmisenkaltaiset keskenkasvuiset käyttäytyvät. Ja tähän olen erittäin tyytyväinen.
Saapuessani salille huomaan Lassin istuvan tekniikkavihko kädessä, tutkien tyytyväisenä tekniikoita. "Sain käytyä tässä jo nämä nämä nämä ja nämä...." ja lista jatkuu. Ja jälleen mietin kuinka paljon jäljessä olenkaan tässä projektissa harjoituspariini verrattuna. Välimatka tuntuu olevan tähtitieteellinen. Lyhyehkön lämmittelyn jälkeen alkaa sopivan tuima tekniikkaottelu, sekä tekniikoiden kertaus. "Viisikymmentä tekniikkaa, viisikymmentä kertaa heitettävänä, sitten tuplatorjunta plus lyönnit, yliheitto, kädet ristissä vääntö, käsivarsiheitto, rannekaato heitto, sekä pyyhkäisy..." Ja tässä vaiheessa olotila on sama kuin ruotsinkielen kirjoituksissa. Hiki virtaa mutta mitään en tunnu osaavan. Ajatukset kulkevat kuin Teleksin kappaleessa "Hiljaa virtaa Vantaa", eli eivät juurikaan kulje. Toisella tekniikka kierroksella tekniikat tuntuvat jo luonnistuvan hieman paremmin. Huomaan myös volttikaatumiseni parantuneen viime viikosta, tällä kertaa ei pää kolise jokaisella kaatumisella. Edistystä on siis tapahtunut ainakin heitettävän osassa. Jälleen kerran turvaudun "noh vielä puoli vuotta aikaa" korttiin joka näyttää juurtuneen mantraksi mieleeni. Varmasti vielä kolmen kuukaudenkin päästä käytän tuota samaa fraasia, jotta saan mieleni rauhoitettua.
Loppujumpaksi otan muutaman minuutin hyppynarua, kunnes jannen innoittaman uskaltaudun kokeilemaan käsilläseisontaa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Kolme vuotta sitten loukkasin käteni yrittäessäni tehdä käsilläseisontaa takapihalla. Loukkaantumisesta kunnolliseen parantumiseen meni aikaa noin vuoden verran, ja tämän jälkeen en uskaltanut kokeilla käsilläseisontaa tätä ennen. Joka tapauksessa käsilläseisonta sujui yllättävän hyvin ottaen huomioon pitkän tauon. Heikosta treenisuorituksesta huolimatta treenistä jäi hyvä fiilis.
Treenien yhteenveto:
1. Dan tekniikat • Vastaliikkeet ylätarttumiseen • Vastaliikkeet heittovaiheeseen kääntyneestä • Vastaliikkeet tarttumiseen rinnuksista • Vastaliikkeet käsivarsiheittoon ja lonkkaheittoon • 8 erikoisheittoa • Ruumiinpudotusheitto I • Ruumiinpudotusheitto II • Ruumiinpudotusheitto III
Aluksi pakko kertoa että olemme Jannen kanssa tekemässä videoprojektia lajistamme. Tarkoitus olisi hieman kuvailla harrastusta ja tehdä joko lajiesittely video, tai videokuvaa muuten vain omaksi muistoiksi vanhoille päiville. Keskiviikkona otimme kamerat mukaan ja testailtiin kuvausolosuhteita harjoittelu salillamme rajatorpan kalliosuojassa. Kuvasimme kahdella kameralla lyhyitä pätkiä harjoittelusta. Meillä on käytössämme Canon EOS 500D (Janne) putkena 50mm 1.8f perusrööri, sekä minulta löytyy GoPro HD Hero 2 (kypäräkamera) jolla luonnollisesti ei saa kovin kaunista jälkeä aikaan. Näillä pitäisi räveltää jonkinmoinen paketti kasaan kesään mennessä tai kesän aikana.
Canonin dee viissatasella pitäisi kuvata järkevämmät otokset ja minun GoProlla pyritään tekemään kaikenlaista häröilyä kameran iskunkestävyyden sekä pienen koon takia.
Tein pienen häröilykoosteen minun kameralla kuvatuista videopätkistä. Yrittäkää ymmärtää alivätystynyt väsynyt olotilani sekä semi-työttömän työntekijän arkea. Youtube nähtävästi huononsi videonlaadun samantein puoleen siitä mitä se on. Nooh koettakkaa kestää!
Kv2 Keskon kuntosali
Torstai 7.2.2013
Torstaina kävin harjoittelemassa jälleen työpaikkani kuntosalilla. Keskiviikon lentelyiden jälkeen teki todella hyvää ottaa tunti ja viisitoista minuuttia pelkkää verryttelyä ja venyttelyä. Radio City pauhasi taustalla samalla kun venyttelin keskiviikkona kipeytyneitä lihaksia. En kuitenkaan malttanut olla erossa nyrkkeilysäkistä kun radiosta alkoi soimaan menevä ralli minkä tahtiin pystyi hyvin heittelemään perus matsipotkuja. Joka tapauksessa voin suositella kaikille tällaisia kevyitä "palautumis" treenejä, joissa ei tarvitse rasittaa itseään juuri ollenkaan. Teki todella hyvää!
Yhteenvedot treeneistä:
Keskiviikko
• Tekniikka ottelua 50 kertaa tekijänä 50 kertaa hyökkääjänä
• Oman vyöarvon tekniikat
• Ongelma tekniikoiden hiomista
• Hyppynaruilua ennen ja jälkeen tekniikka harjoitusten
Vaihdoin palveluntarjoajaa blogit.fistä bloggeriin (blogspot.com), koska aiemmalla sivustolla oli kriittisiä ongelmia sivuston ylläpidon kanssa. Tämä uusi sivusto on myös helpommin muokattavissa kuin vanha.
Huomenna (maanantaina) tulee taas uusia treenipäivityksiä. Pahoittelen etten ole tällä viikkoa ehtinyt tehdä blogipäivitystä harjoituksista mutta teen ne takautuvasti heti maanantaina.
Sivuston sivupalkista oikealta löydät kyselyn johon toivoisin vastausta.
Aika sanoa hyvästi sunnuntai aamun darroille, krapuloille, sekä vapinoille. Sillä tästä lähtien sunnuntait ovat pyhitetty treenaamiselle. Harjoitukset alkavat jo 16.30 joten lauantai-iltojen rilluttelut saavat jäädä historiaan hyvin pitkäksi aikaa. Tosin tästä muutoksesta voi olla vain hyvillään sillä kukapa ei haluaisi vaihtaa juomista urheiluun?
Aamulla sain vihdoinkin nukkua pitkään. Ylösnousun aika koitti vasta hieman ennen puolta päivää, mutta olo oli silti sekava. Perjaintain - lauantain välisen yön ylityöt tuntuvat vieläkin lihaksissa, sillä joka paikkaa särkee ja ajatuksenkulku on hitaampaa kuin VR:n lähiliikenne. Tiedän että olisi aika skarpata, sillä iltapäivällä on luvassa painitreenit.
Pikainen pyrähdys pikku pakkasessa piristää päivää. Joten ei muuta kuin ulos kävelylle muiden sunnuntai sankarien seuraksi. Välimatkalla retail parkista jumboon vastaan kävelee monenmoista ilmestystä. Ensin mainittakoon stereotyyppisimmät sunnuntai sankarit eli koirien kävelyttäjät, sekä lastenvaunuja työntävät kyökkihirmut tohvelimiehiensä kanssa. Seuraavaksi silmiin pistävät varpaista hiuksiin puuterimyrskyssä pyörineet pikkuteinit joiden sotamaalaukset pelottaisivat intiaanitkin teltoistaan. Jumboa lähestyessäni huomaan neljännen kategorian sunnuntai sankarit joihin kuuluu ihmisiä lähes kaikista ikäryhmistä. Nuoria opiskelijoita, opiskelijamielisiä nuoria aikuisia, kolmekymppisiä vanhuksia, sekä uutta nuoruuttansa eläviä keski-ikäisiä krapuloitsijoita. Kaikille yhteistä on kuitenkin yksi asia nimittäin vakava ilmeinen sunnuntainaama. Ainoat ketkä tuntuvat hymyilevän ovat alaikäiset "ES jonnet" jotka jumputtavat amispoppia mopoautoissaan jumbon parkkihallissa. Tässä vaiheessa on hyvä poiketa citymarketissa ostamassa perinteisesti "litra maitoa" ja suunnata takaisin kotiin salaattilounaan tekoon.
Iltapäivä tulee nopeammin kuin arvaankaan ja seuraavaksi huomaan parkkeeraavani autoa rajatorpan väestönsuojan pihalle. Normaalista poiketen parkkipaikkoja on jäljellä jopa huimat kaksi kappaletta, joista valtaan toisen. Kelloni näyttäisi olevan 16.23 juostessani alas rajatorpan alamäkeä, eli kiirettä pitää (jälleen). Saavun saliin klo 16.32 ja ehdin kuin ehdinkin harjoituksiin ajoissa. Takaraivoani kolkuttaa pieni ajatus että Janne saattoi odotuttaa aloittamista jotta ehtisin paikalle. Toivottavasti ei... Pikainen katsahdus ympärilleni ja huomaan että salia kansoittaa kaikenvärisiä kylpytakki ninjoja. Ainoastaan harjoitteluparini Lassi loistaa poissaoloaan, mutta se ei tahtia haittaa sillä olemme saaneet vierailevan mustan tähden keskuuteemme. Ensimmäisen danin omaava mustavyö, jostain kehä III:sen ulkopuolelta on tullut antamaan meille esimerkkiä harjoittelemisesta.
Alkukumarrusten jälkeen alkaa BJJ tyyppinen alkulämmittely. Onnistun poimimaan Jannen tukkoisesta bassoäänestä joitakin sanoja kuten "pyyhitään lattiaa", sekä "lattialla thrillaaminen" (saattoi olla myös grillaaminen, en ole aivan varma), "katkarapu kävely" ja "pyöriminen" (saattoi olla myös syöminen). Tässä vaiheessa olen varma ettei salaattilounaani ollut kyllin tukeva, kun kuulen jatkuvasti vertauksia ruokaan. Ainakaan oloni ei ole liian tuhti tämänlaiseen matossa pyörimiseen. Thrillejä, thrillejä, sivuttain rullaavia kaatumisia, thrillejä, ja thrillejä. Jannella on tänään selvästi thrillauspäivä.
Seuraavat puolitoista tuntia kuluvat perustekniikkaa kerratessa ja omaan osaamattomuuten hajotessa. Naapuriparin tekniikkavihko tuli enemmän kuin tarpeeseen kun aloin pohtia mikä tekniikka tulee mistäkin otteesta. Lyhyen pohtimisen ja vihosta tarkistamisen jälkeen totesin että käsipuukko ei tule jokaisesta otteesta eikä myöskään poliisiote, vaikka ne voidaankin tehdä monista otteista. Ja janne pyörittelee päätään. Kuulen päässäni viskibassoäänen sanovan "Teemu ei näin". Tekniikat kyllä palautuivat mieleen lyhyen pohtimisen ja pyörittelyn jälkeen. Käyn läpi kymmeniä fläshbäckejä ajalta jolloin harjoittelin näitä tekniikoita isäni kanssa. Sormilukot, kyynerlukot, kaadot ja heitot, sekä niiden liikeradat kulkevat mielessäni edelleen samalla tavalla kuin vuosia sitten. Loistavaa! Enään tarvitsee muistaa mikä tekniikka tulee mistä otteesta ja se onkin se vaikeampi homma.
Viimeinen puolituntinen on pyhitetty mattopainille. Parin ensimmäisen lämmittely erän aikana huomaan että tänään on "Juji" päivä. Jujilla tarkoitetaan käsilukkoa nimeltään "Juji Gatame" joka myös tunnetaan nimillä "armbar" tai "suora käsilukko". Pyrin tekemään jokaiselle harjoitusparilleni yhden juji gatamen, eli suoran käsilukon. Onnistun tavoitteessani melkein sillä ainoastaan yksi vihreävöinen sisupussi onnistuu välttämään suoran käsilukon guardista tehtynä. Aina ei voi voittaa, mutta olen silti tyytyväinen saavutukseeni. Tämä ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä jokainen harjoittelupari tarjosi erinomaisen vastuksen ja itse olin lähes jatkuvasti altavastaajana painiessa. Sain myös jonkun jalasta kovan osuman nenänvarteen, jota särkee vieläkin. Kiitos kaikille teille joiden kanssa minulla oli mahdollisuus painia! Olen satavarma että seuraavissa treeneissä minä olen se ketä lukotetaan kaikkien toimesta.
Kiitos Jannelle erinomaisista harjoituksista sekä kiitos myös vierailevalle tähdelle, joka on jatkossakin tervetullut salillemme treenaamaan!
-Teemu Suutari
Aamulla aikainen herätys ja samantien kaurapirtelöä naamariin. Mikään kiinteä aamupala ei oikein maita. Ja mikäpä olisi mukavampaa kuin ärsyttää naapureita aamukuudelta laittamalla blenderiin kipakasti kierroksia. Eivät ainakaan vielä ole tulleet valittamaan metelistä aamuvarhain. Tässä vaiheessa on pakko antaa kiitosta myös rakkaalle esimiehelleni, joka on pariin otteeseen ehtinyt soittaa "tuletko töihin" puheluita ennen kello 7.00 aamulla. Se on hieno tunne kun menet nukkumaan siinä aamu neljän aikaan (ankaran blogimodaamisen seurauksena) ja pomo soittaa klo 5:12 "tuletko töihin? No nyt heti!?" Noh nukkuminen on muutenkin yliarvostettua.
Sekavien mielentilojen sekä hämärän iltapäivän jälkeen koittaa treenikauden ensimmäiset Hapkido treenit. Vastaanotto salilla oli suorastaan huikea.
"Ai suakin näkee täällä?"
"Oot tullu ilmeisesti takaisin?"
"Missä sitä ollaan taas oltu laiskottelemassa?"
"Läski!" (terveisin Janne).
Poissaolostani kuittaillaan enemmän kuin vapaamuurareille salanauhoituksistaan, ja aivan aiheesta. Olen sen ansainnut. Alkuhölinöiden jälkeen päästään aloittamaan harjoitukset. Harjoittelu parinini Lassi on jo lämmittelemässä kovaa vauhtia. Peruspotkut viuhuvat sellaisella vauhdilla että heikkokuntoisempaa (minä) hirvittää jo valmiiksi. Pikavauhdilla hyppynaru esille ja lämpö päälle ettei harjoitteluaika mene hukkaan.
Sitten aloitellaan se varsinainen aktiviteetti nimeltään tekniikkaharjoittelu. Peruskurssin tekniikoiden pikainen kertaus (kuten joka treeneissä) ja sitten päästään heittelemään. Tein pikaisen arvion ensimmäisen heiton lentoradastani siinä ilmassa ollessani ja päädyin lopputulokseen, jossa pääni kolahtaa tatamiin ennen laskeutumista. Kyllä se arvio osui täysin oikeaan, sillä punainen matto viuhahti silmien edessä ja puolta sekunttia myöhemmin viiltävä kipu repi päälakeani. Kauden ensimmäinen alastulo ja kipakka päänsärky. Ahh tunnen olevani jälleen elossa! Seuraavat parikymmentä alastuloa menivätkin jo paljon paremmin eikä edes päänsärky enään vaivannut.
Oman vyöarvon tekniikoita tehdessäni totesin että olo on kuin mopoautolla moottoritiellä. Muut menee nopeasti ja hommat sujuu mallikkaasti. Itselläni olotila muistutti lähinnä neljänkymmenen kilometrin tuntinopeutta sadankahdenkympin rajoituksilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kohta sattuu ja kovaa. Ja tämä ilmeni jälleen väärän alastulon merkeissä. Volttikaatuminen jäi puolitiehen ja otin tatamin vastaan otsallani. (muistutus itselleni: volttikaatumista on syytä treenata enemmän).
Vasta treenien loppumetreillä tuntui että tekniikat alkoivat jälleen luonnistua. Syvälle lihasmuistin syövereihin hautautuneet liikeradat alkoivat hiljalleen palautua mieleen. Muutama sattumalta onnistunutta heittoa ja pieni toivonkipinä pääsi syttymään sisimmässäni. Tähän tavoitteeseen pääsy on ehkä sittenkin mahdollista. Väliseinän toisella puolella kuuluu huutoa ja taputuksia, treenit ovat päättyneet.
Lopuksi vielä yhteenveto treeneistä:
Alkulämmittely:
• Hyppynaru
• Peruspotkut
• Peruskurssin tekniikat Tekniikat:
• Oman vyöarvon tekniikat
• Muutaman vaikean tekniikan hiomista (kuten olkapyörä)
Näihin tunnelmiin päättyi harjoittelukauden ensimmäiset hapkido treenit.
-Teemu Suutari
Maanantai 28.1.
Kesko KV2 Kuntosali harjoittelu
Maanantai aamut. Me kaikki tiedämme ne ja niihin liittyvän ketutuksen. Suunnitelmat ja päätökset on tehty sunnuntain seesteisessä iltapäivässä kahvikupin ääressä. Näin maanantai aamuna ne päätökset tuntuvat kovin kaukaisilta. Tiedän mitä olen luvannut itselleni, mutta entä jos...
Olo on kuin Jussi Vatasella elokuvassa Napapiirin sankarit. "Mää lähren. Ny mää meen. Mää meen nyt. Nyt meen oikeasti..." Fiilikset huristelee vuoristorataa ylös sekä alas, ja järki on laiska jarrumies ainakin maanantai aamuisin.
Lupasin itselleni. Tänään se alkaa. Se harjoittelu. Teen sen. Nyt sen teen. Aion tehdä tämän. Tänään menen salille. Nyt lähden sinne. Jos tunnin päästä... tai huomenna... EI! Nyt teen tämän oikeasti! Piste. Tekosyyt käytetty loppuun joten pakkaan treenikassiin nyrkkeilyhanskat, hyppynarun, ja kengät. Vedän päälleni collegehousut ja treeni hupparin ja katsahdan peiliin. Peilistä katsoo väsynyt nuorimies tummiin pukeutuneena. Huppu on vedetty syvälle päähän tarkoituksena luultavasti välttää tuntemattomien katsekontaktit. Treenikassi on painava ja sen hihna hiertää olkapäätä. Huokaisen syvään ja katson tuota miestä silmiin. Peilistä hahmo vastaa närkästyneellä katseella. Onko pakko? Kyllä on.
Saavun KV2:lle klo 10.00 ja suuntaan kuntosalille. Käytävillä vastaan laahustaa väsyneen näköisiä sinisiin pukeutuneita ihmisparkoja. Katson heitä ja kysyn itseltäni "onkohan tuossa minunkin tulevaisuuteni?" Vastausta ei tarvitse edes miettiä. Ei saa olla. Suoristan selkäni ja vedän hartiat taakse painavasta treenikassista huolimatta. Minä pystyn parempaan.
Työasiat kaikkoavat mielestä kun avaan fleximillä kuntosalin oven. Naamalle lävähtää samantein ummehtuneen hien tunkkainen haju. "Ahh tätä olenkin jo kaivannut". Olo on kuin olisin saapunut kotiin. Suuntaan sermien taakse huoneeseen joka on ympäröity peileillä. Seuraavaksi pikainen steppaus vaa-alle ennen kuin harjoittelu voi alkaa. Vaaka ilmoitti lukeman 84,4kg. Jos lukema jotenkin järkytti herkkää mieltäni niin katsahdus ympärilleni järkytti minua vielä enemmän. Joka puolella lojuu patjoja, alustoja, käsipainoja, sekä kahvakuulia. Pidetään sali siistinä, jep. Raivaan tilaa peilin eteen ja kaivan hyppynarun treenikassista. Nyt teen tämän oikeasti.
Alkuväsymyksen kaikottua treeni lähti käyntiin oikein sujuvasti. Sain tehtyä seuraavanlaisen harjoittelun:
Harjoittelun jälkeen olo oli todella virkeä aamun jähmeydestä huolimatta. Poistuin paikalta vähin äänin muskelimörköjen äristessä sermien toisella puolella kuntosalihärpäkkeiden parissa. Sitten suihkun kautta nauttimaan Cáfe Antellin herkullisesta lounaasta.
Näin alkuun päivityksiä tulee tiukempaan tahtiin, mutta tarkoitus olisi tasata päivitykset noin yhteen tai kahteen päivitykseen viikossa. Kuitenkin nämä ensimmäiset viikot ovat ne raskaimmat ja ne vaativat pidemmät päivittelyt. Pahoittelen kirjoitusvirheitä!
Tavoitteenani on siis saada vihdoin ja viimein suoritettua tuo maaginen vyöarvo hapkidossa. Tämän blogin tarkoitus on seurata minun edistymistä, sekä jakaa ajatuksiani ja fiiliksiäni matkan varrella.
Lähtötilanne:
Olen harjoitellut kaikki mustaan vyöhön vaadittavat tekniikat jo moneen kertaan lävitse, mutta harjoittelun säännöllisen epäsääntöisyyden takia olen päässyt unohtamaan suuren osan tekniikoista. Olen myös unohtanut osan alempien vöiden tekniikoista, mutta sen ei pitäisi olla ongelma. Tekniikat kuitenkin kumpuavat selkärangasta kun taas palauttelee mieliin mikä kuuluu mihinkin vyöarvoon.
Isompi ongelma on lähtökunto, joka on siis huono. Vuoden aktiivinen treeni salilla, sekä parin vuoden tauko säännöllisestä liikunnasta heti sen perään sai aikaan kymmenen lisäkiloa, joista ei juuri ole iloa. Lihakset on taukoilun aikana ehtinyt hienosti muuttua läskiksi. Ei anneta sen lannistaa vaan treenataan kovemmin! Taukoilu aiheutui motivaatio ongelmista, sekä raskaasta työstä.
Tavoite:
Tietenkin uusi vyöarvo. Mutta sen lisäksi tavoitteenani olisi saada itseni fyysisesti parempaan kuntoon. Näiden lisäksi yksi tärkeä tavoite olisi saada tehtyä liikkumisesta jälleen mielenkiintoista sekä säännöllistä.
Blogin päivittäminen:
Tarkoitukseni on päivittää blogiani ainakin kerran viikossa. Joka viikon alussa (tai lopussa) päivitän viikkokatsauksen johon sisällytän
• Viikon tai harjoituskauden tavoite / tavoitteet
• Harjoitukset
• Ruokavalio
• Paino
• Fiilikset sekä jaksaminen Näillä mennään! -Suutari
