Viikko 3 - Ylitöitä ja valvottuja öitä

Rajatorpan kalliosuoja

Keskiviikko 13.2.2013

Väsymys... Mitä on väsymys? Se on se tunne kun kello soi aamulla 3:50 ja huomaat että olet nukkunut kaksi tuntia. Edessä on työntäyteinen ja kiireinen keskiviikko. Aamu viideksi töihin ja iltapäivällä treeneihin. Onko pakko? On.
Aamu alkoi palaneen käryn miellyttävällä tuoksulla kun viimeiset leivänpalat kärähtivät paahtimessa. Ainakin sain itseni rivakasti liikkeelle heti 4:05 kun palohälytin pärähti hälyttämään samalla kun paahtimesta nousee mustaa savua. Tämä päivä alkoi loistavasti...

Iltapäivästä väsymys väistyy ja tilalle tulee yliväsymys. Ylipirteä olotila jollaisessa on hyvä lähteä treenaamaan. Aika suunnata kohti rajatorppaa yliväsyneenä työpäivän jäljiltä. Tiedossa on lähes kahden tunnin mittainen treenisessio perusporukan kanssa. Saavun kalliosuojalle viittä yli viisi ja huomaan juoksevani kalliosuojan ramppia alas. Korvia huumaava meteli kantautuu sählykentiltä edestäpäin. Räikeä apinallinen huuto kuuluu valmentajan rähistessä junioreille, jotka epätoivoisesti yrittävät pysyä mailoineen pallon perässä. En tiedä kumpaa vihaan enemmän... Meteliä jonka kaksikymmentä ylikasvanutta simpanssia saavat aikaan, vaiko tiesulkua jonka samaiset puoli-apina-ihmiseläimet aiheuttavat mailojensa kanssa vaihtopenkillä. Hyppiessäni kymmenennen sählymailan ylitse mietin miksi valmentajat eivät laita harrastajiaan kuriin vaihtopenkillä. Vapaasti hilluvat puoli apinat tuntuvat tukkivan koko käytävän. Mieleeni muistuu lapsuuden karate tunnit joissa vallitsivat tiukka kuri sekä diktatuuriset säännöt. Me emme saaneet käyttäytyä tällä tavalla kuin nämä ihmisenkaltaiset keskenkasvuiset käyttäytyvät. Ja tähän olen erittäin tyytyväinen.
Saapuessani salille huomaan Lassin istuvan tekniikkavihko kädessä, tutkien tyytyväisenä tekniikoita.
"Sain käytyä tässä jo nämä nämä nämä ja nämä...." ja lista jatkuu. Ja jälleen mietin kuinka paljon jäljessä olenkaan tässä projektissa harjoituspariini verrattuna. Välimatka tuntuu olevan tähtitieteellinen. Lyhyehkön lämmittelyn jälkeen alkaa sopivan tuima tekniikkaottelu, sekä tekniikoiden kertaus.
"Viisikymmentä tekniikkaa, viisikymmentä kertaa heitettävänä, sitten tuplatorjunta plus lyönnit, yliheitto, kädet ristissä vääntö, käsivarsiheitto, rannekaato heitto,  sekä pyyhkäisy..." Ja tässä vaiheessa olotila on sama kuin ruotsinkielen kirjoituksissa. Hiki virtaa mutta mitään en tunnu osaavan. Ajatukset kulkevat kuin Teleksin kappaleessa "Hiljaa virtaa Vantaa", eli eivät juurikaan kulje. Toisella tekniikka kierroksella tekniikat tuntuvat jo luonnistuvan hieman paremmin. Huomaan myös volttikaatumiseni parantuneen viime viikosta, tällä kertaa ei pää kolise jokaisella kaatumisella. Edistystä on siis tapahtunut ainakin heitettävän osassa. Jälleen kerran turvaudun "noh vielä puoli vuotta aikaa" korttiin joka näyttää juurtuneen mantraksi mieleeni. Varmasti vielä kolmen kuukaudenkin päästä käytän tuota samaa fraasia, jotta saan mieleni rauhoitettua.
Loppujumpaksi otan muutaman minuutin hyppynarua, kunnes jannen innoittaman uskaltaudun kokeilemaan käsilläseisontaa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Kolme vuotta sitten loukkasin käteni yrittäessäni tehdä käsilläseisontaa takapihalla. Loukkaantumisesta kunnolliseen parantumiseen meni aikaa noin vuoden verran, ja tämän jälkeen en uskaltanut kokeilla käsilläseisontaa tätä ennen. Joka tapauksessa käsilläseisonta sujui yllättävän hyvin ottaen huomioon pitkän tauon. Heikosta treenisuorituksesta huolimatta treenistä jäi hyvä fiilis.

Treenien yhteenveto: 

1. Dan tekniikat
• Vastaliikkeet ylätarttumiseen
• Vastaliikkeet  heittovaiheeseen kääntyneestä
• Vastaliikkeet tarttumiseen rinnuksista
• Vastaliikkeet käsivarsiheittoon ja lonkkaheittoon
• 8 erikoisheittoa
• Ruumiinpudotusheitto I
• Ruumiinpudotusheitto II
• Ruumiinpudotusheitto III

Sunnuntaita odotellessa
-Teemu Suutari