Viikko 12. Valotuksia & valokuvituksia

 Ensimmäisenä pahoittelen epäaktiivisuutta kirjoittamisessa! Eniten aikaa on vienyt iltavuorot töissä, mutta en aio laittaa laiskuuttani kirjoittamiseen niiden piikkiin! Yllätyin kun tulit tänään kysymään päivittelyjäni Pekka :)                                                

 

Rajatorpan kalliosuoja

Keskiviikko 17.4.2013

Jälleen on keskiviikko ja edessä on keskiviikon treenit Pekan ja Jannen ohjauksessa. Edessä on siis jälleen epätoivon hetkiä oman osaamattomuuden edessä. Myönnän itsekkin että vaadin itseltäni mahdottomuuksia, sillä vaadin itseltäni täydellistä suorittamista joka asiassa. Olen saanut tästä palautetta aika monelta ja tiedostan sen itsekkin. Ei ole häpeä jos ei osaa jotain tehdä, mutta se on jos et ole valmis tekemään mitään asioiden eteen. Ja tässähän sitä treenaillaan, jotta tulisin itsekkin paremmaksi harrastajaksi!
Aloittakaamme! Kun saavun salille Pekka ja Lassi ovat jo lämmittelemässä ja tekevät tekniikoita lämmittelyn vuoksi. Nopean lämmittelyn jälkeen alamme käydä lävitse vanhoja tekniikoita. Ja niissä riittää korjattavaa enemmän kuin aika antaa myöten. Joka tapauksessa ne tekniikat on opeteltava niin että ne toimii ja luonnistuu sujuvasti. Tällä kertaa hiottavaa löytyy paljon sinisen vyön tekniikoista (vastaliikkeitä takaapäin tarttumisiin), sekä punaisen pätkän tekniikoista (eli vastaliikkeet puukkoa vastaan). Saamme erittäin hyviä ohjeita varsinkin runttausheittoihin, jotka ovat aiemmin sujuneet epävarmasti tekniikkaa suorittaessa. Meiltä on aina puuttunut kontrolli vastustajasta kun olemme tehneet kyseisiä heittoja. Tämän päivän treeneissä saimme tähän lisäopastusta ja löysimme keinon kontrolloida vastustajaa, jolloin heitto sujuu paljon varmemmin. Saimme korjauksia myös syleilyotteisiin käsien alta takaapäin, sekä puukkotekniikoihin. Suurkiitokset tästä Pekalle!

Janne oli paikalla valokuvaamassa meidän treenaamistamme. Odotin innolla näkeväni kyseiset valokuvat kotiin päästyäni ja pakko myöntää että yllätyin kuinka urpolta näytän enimmäkseen kuvissa. Toivon että livenä minun tekniikat eivät näytä yhtä säälittävältä rävellykseltä kuin valokuvissa!

Tässä muutama kuva kaatumisharjoituksista. 

Eteenpäin kaatuminen

Volttikaatuminen

Volttikaatuminen

Ilmeeni kun Pekka sanoo: "Teemu otas tosta kiinni"

Rajatorpan kalliosuoja

Sunnuntai 21.4.2013

Tiesin jo etukäteen että sunnuntain treeneistä tulisi raskaat. Tämä johtuen Boxing Night tapahtumasta, johon osallistuin katsojana lauantaina Tampereella. Boxing Nightista teen oman päivityksen parin päivän sisällä!  Väsymyksestä huolimatta treeni tuntui kulkevan hyvin ja kävimme läpi enemmän tekniikoita kuin olisin uskonut. Teimme ruskeanvyön tekniikat lähes ulkomuistista. Muutaman kohdan jouduimme tarkistamaan tekniikkalistoista. Tämä on sellainen vyöarvo jonka me suoritimme todella nopealla aikavälillä, joten tekniikat eivät painuneet pysyvästi mieleen.  Huomasimme muutamia puutteita osaamisessamme ja päätimme varmistaa tekniikoita Pekalta. Näihin kuului mm. "Nilkkapyörä", sekä "vatsaheitto". Muisti ongelmista huolimatta treenit sujuivat mukavalla temmolla. Saimme hien hyvin pintaan ja tekemisessä oli hyvin aikaansaamista, sekä toistoja.
Treenien jälkeen jatkoin suoraan toisiin treeneihin, jotka olivat ns. "vapaat treenit" Jannen ja Pekan kanssa. Janne oli edelleen flunssassa joten hän otti erittäin rauhassa meidän kanssamme. Päätin varmistaa Pekalta tekniikat jotka minua ja Lassia jäivät vaivaamaan. Heti ensimmäisillä tekniikan teko kerroilla Pekka huomasi puutteita minun tekniikassani ja puuttui asiaan. En ole ennen saanut tehtyä nilkkapyörää tai vatsaheittoa kunnolla, mutta kun tekniikkaan saa rauhassa paneutua yksityisopetuksessa niin tekniikat alkavat kyllä sujumaan paremmin. Parinkymmenen minuutin treenaamisen jälkeen vatsaheitto ja nilkkapyörä alkavat tuntumaan jo paljon luontevammilta kuin koskaan aiemmin.

Olevinaan rannelukko

Pakko myöntää että olen etuoikeutettu kun minulla on hyviä ystäviä auttamassa minua harjoittelussa, valmentamassa minua kohti päämäärääni, ja ennen kaikkea he ovat tärkeänä tukena pitämässä minua pystyssä kun uskoni omaan tekemiseeni meinaa horjua. Yksin en olisi saanut harjoitteluani tälle tasolle, jolla se tällä hetkellä on. Huomaan entistä useammin miettiväni tekniikoita kotona ollessani, töitä tehdessäni, tai vaikka autoa ajaessani. Suljen valoja takapotkulla, avaan kaappeja pyyhkäisevällä etupotkulla, tajuan huitovani ilmaan autoa ajaessani niin että meinaan suistua tieltä penkalle. En olisi uskonut että saan harjoitteluni myös kulkemaan ajattelutasolla. Tiedän että mielikuvaharjoittelu on erittäin tärkeä harjoittelumuoto, ja olen aina pitänyt sitä arvossaan osana treenaamista. Tällaisen ajattelun jälkeen kun menen harjoituksiin huomaan heti että mielikuvaharjoittelusta on ollut hyötyä. Tekniikat muistuvat mieleen paljon paremmin, ja liikeradat tuntuvat kulkevan luonnollisesti. Edelleen on pakko myöntää että tälle harjoittelemisen tasolle en olisi päässyt ilman Lassin, Pekan, sekä Jannen korvaamatonta apua ja ymmärrystä. Kun aloitin treenaamaan alkuvuodesta olin totaalisen eksyssissä. Hiljalleen alkaa tuntua siltä että treenaamiseen palaa tietty rutiini sekä varmuus.

I don't think I'm in any position to call myself a martial artist. I'm a student of the martial arts. 

-Lou Reed