Viimeinen blogipäivitys ja jälkimainingit

 

Terveppä terve lukijat!

Nyt olisi viimeisen blogipäivityksen aika tähän aiheeseen liittyen. Vyökokeet oli ja meni kesällä ja tahdoin tarkoituksella pitää hieman taukoa viimeisen blogitekstin kohdalla, jotta tunnekuohut hieman tasaantuisi. Nyt on aika kirjoittaa viimeinen päivitys Johannan sekä Jannen painostuksesta!

Päivää ennen vyökoetta matkustin Tampereelle Johannan luokse. Tällöin olin vielä autuaan tietämätön siitä mitä seuraava päivä toisi tullessaan. Lähdimme Tampereelta ajamaan kohti Poria. Tein Johannan lähestulkoon hulluksi hokemalla vyötekniikoita, joita olin opiskellut edelliset viisi kuukautta. Yhtäkkiä tuntui etten muistakkaan enään mitään tekniikoista ja lievä paniikki alkoi vallata mieltä. Radiosta soitettiin satunnaisia kappaleita joista mieleen ei jäänyt kuin yksi... 'OneRepublic - Counting stars' ja kappaleesta etenkin lausahdus "Everything that kills me makes me feel alive" mikä vastasi hyvin tuolloista fiilistä ja olotilaa. 

Voisin sanoa että vyökoepäivä oli elämäni raskain, sekä stressaavin kokemus. Ensimmäisenä vyökoepäivänä hermoilemisen määrä oli valtava. Tuskin koskaan olen ollut yhtä hermona kuin tuona päivänä. Vyökoe oli todella rankka ja haastava kokemus. Fyysisen rasituksen määrä ylitti odotukseni ja kunto oli todella koetuksella. Onneksi sentään pahemmilta loukkaantumisilta vältyttiin vaikka paikat olivat kyllä koetuksella.

Kokeen jälkeen fiilis oli kuin olisi hypännyt laskuvarjolla kymmenestä kilometristä ilman varjoa ja flyygeli kainalossa. Olin helpottunut siitä tosiasiasta että olin yhä elossa. Toisaalta en seuraavina päivinä edes tajunnut että olin suorittanut jotain. Sen verran helpottunut olin siitä, että kärsimyksen aikakausi oli ohitse. Kokeesta jäljelle jäänyt kipu ja tuska seurasivat minua seuraavan viikon verran ja kävelyni muistutti lähinnä Dr. Housen ja kehitysvammaisen majavan risteytyksen liikehdintää. "Kipu on ystävämme" sanovat kamppailulajien harrastajat.

Kaikista vaikeuksista huolimatta sain ja saimme suoritettua mustanvyön vyöarvon. Uudet vyöt meille myönnettiin kesäleirin alussa Porin yyterissä. Kyllä luitte aivan oikein yyterin rannalla. Sin moo hapkido piti kesäleirinsä tuolloin yyterin rannalla. Oli hienoa käydä hakemassa vyö ja sertifikaatti suorituksesta, mutta samalla tunsin oloni todella eksyneeksi. "Minäkö mustavyö? Miten... Miksi? ei voi olla mahdollista!? " Minulle mustanvyön vyöarvo on koko elämäni ollut tavoitteena enkä voinut millään uskoa että olisin suorittanut sen.

Kuvassa kokeen pitäjät sekä mustanvyön kokelaat Eric Högland, Maarit Päällysaho, Lassi, sekä minä.

Nyt tavoitteeseen on päästy. Entä mitä seuraavaksi? Nyt olen avoin seuraaville haasteille jotka aion eteeni asettaa. Mutta tärkeintä on myös jakaa omaa lajitietoutta eteenpäin opettamalla muita harrastajia. Minua on opetettu, nyt minun on aika opettaa muita!

Kiitokset vielä Johannalle joka huolehti minusta vyökoepäivien aikana. Hän oli henkisenä tukenani koko tämän harjoittelun ajan ja se huipentui vyökoe viikonloppuun, jolloin minä olin todella rasittava. Kiitän sinua Johanna siitä että jaksoit minua jopa silloin kun revin hiuksia päästäni samalla kun verbaalisesti puukotin kaikkia ympärilläni ennen koetta. Olit tukenani silloin kun tarvitsin sinua ja olet tukenani edelleen.


Lopuksi vielä kuvia kokeesta:

Kiitos myös kaikille blogini lukijoille! Yllätyin suuresti siitä että ihmisiä oikeasti kiinosti lukea kun minä treenasin! Hyvää syksyä kaikille!

Päivä ennen H-hetkeä!

Tervehdys taas kaikille!

Viimeisin päivitys on toukokuulta joten nyt on jo aika päivittää tännekkin tilannetta. Olen varma että lähipiirini tietää tasan tarkkaan missä mennään treenaamisen suhteen. Sen verran paljon on tullut jauhettua tästä asiasta ystävien kanssa! Joten päivitetään myös tänne treenitilanne vielä ennen vyökoetta.

Kesäkuu

Kesäkuussa treenailu on ollut aktiivisimmillaan. Olemme treenanneet 2-3 kertaa viikossa hapkidotekniikoita ja siihen päälle olen tehnyt itsenäistä harjoittelua sekä lihaskuntoa.  Arto piti meille kenraalivyökokeen viime keskiviikkona (19.6.2013) ja pakko myöntää että fiilikset olivat pelokkaat sinne mentäessä. Itseluottamus oli hieman kateissa ennen kokeen alkamista, mutta paikkojen lämmetessä alkoi sujua paremmin. Pientä unohtelua ja hätäilyä oli huomattavissa ja virheitäkin mahtui joukkoon. Pääpiirteittäin ei ollut suurempia ongelmia tekniikoissa ja suorittaminen tuntui sujuvan luonnollisesti. Arto antoikin ohjeeksi että pidetään pää kylmänä ettei kokeessa tulisi hätäilyä. Tästä eteenpäin treenaaminen onkin enään muistamisen kertausta, kuntotreeniä, sekä paikkojen ehjänä pitämistä.
Pahin vaihe treenaamisesta on edessä. Tukahduttavan pitkä odottaminen. Kokeeseen on vielä 4 viikkoa joka tuntuu infernaalisen pitkältä ajalta. Työt sekä muut vapaa-ajan aktiviteetit vievät huomiota pois treenaamisesta ja se tekee päälle todella hyvää. Muuten varmasti kuluttaisin hermoni, sekä muiden hermot loppuun panikoimalla asiasta jatkuvasti (tosin sitä teen joka tapauksessa).


 Heinäkuu 

Heinäkuussa on tullut treenattua yhtä aktiivisesti kuin kesäkuussa, jos muutamaa vastoinkäymistä ei oteta huomioon. Stressitasot ovat olleet tajuttoman korkealla koko heinäkuun ja hätäilyä on ollut havaittavissa. Ehkä isoimmaksi ongelmaksi on noussut pään kasassa pitäminen. Hermoilun takia on unohtunut peruskurssin tekniikoitakin ja sellaista luonnollisesti ei kokeessa saa tapahtua. Muistettavaa on valtava määrä joten muistamisesta huolehtiminen on aiheellista. Kyllähän sitä muistaa kaiken kun on pää selvä, ja energiaa jäljellä. Koetilanteessa luultavimmin sitä on rättiväsynyt sekä paineen alla. Tällaisissa olosuhteissa muistaminen tuskin tapahtuu enään tietoisesti, korkeintaankin lihasmuistista.

Vyökokeeseen aikaa jäljellä yksi päivä. Tuomiopäivää odotellessa!

Lopuksi linkitän videot jotka on muotoutuneet kevään aikana! (Pakko huomauttaa että materiaalia yhteensä on kuvattu noin 20h, joista poimin parhaat palat ja laitan jakoon vasta vyökokeen jälkeen. Siis olettaen että pääsen lävitse kokeesta):

 

Lisäksi vielä hyppynaruilu video jota blogger ei suostunut upottamaan:

http://www.youtube.com/watch?v=qY2xuBpdLTo

Ennen koetta tahdon vielä kiittää kaikkia jotka ovat olleet korvaamattomana tukena tällä matkalla!

Tahdon kiittää Jannea, joka on vuosikausia sietänyt minun eriskummallisuuksia ja siitä huolimatta on tsempannut minua eteenpäin!

Tahdon kiittää Johannaa kärsivällisestä suhtautumisesta aikoina jolloin olen hermoillut ja panikoinut omasta treenaamisestani. Hän on toiminut järjen äänenä minun järjettöminä aikoina!

Tahdon kiittää Pekkaa useista kymmenistä oppitunneista, jotka hän on uhrannut omasta kalliista ajastaan jotta saisimme lisäoppia ja varmuutta tulevaan koetukseen. Pekka on opettanut sataprosenttisesti aina iloisena ja posiitivisella asenteella varustettuna!

Tahdon kiittää Peteä vuosien valmentamisesta tätä koitosta varten. Kun nuorena saavuin salille en olisi uskonut tämän vyökoe päivän koskaan koittavan! 

Tahdon kiittää isääni Taistoa elinikäisestä valmentamisesta elämäni haasteisiin. Omalla esimerkillään hän on näyttänyt että kovalla työllä, hiellä, sekä verellä pääsee juuri niin pitkälle kuin jaksaa hanskoja pitää ylhäällä. Hän on opettanut että koskaan ei anneta periksi tai luovuteta. Ei edes silloin kun olen jo luopunut toivosta. Hän on opettanut että pelolle eikä heikkouksille anneta sijaa. Hän on opettanut kuinka korvaamatonta asenne on tekemisessä ja kuinka pitkälle sisulla pääsee!

Tahdon kiittää Artoa tekniikkavalmennuksesta näiden kuukausien aikana. Arto piti meille kenraalivyökokeet ja hyväksyi meidän tekniikkamme. Hän uhrasi omaa aikaansa omien seuralaistensa vuoksi. Arvostamme suuresti näitä tekoja!

Tahdon kiittää Lassia hyvästä treeniseurasta ja parina olemisesta. Ilman Lassin tsemppaamista en luultavimmin olisi ehtinyt saamaan muistiin kaikkia tekniikoita tähän päivämäärään mennessä! 

Tahdon kiittää perhettäni, ystäviäni, sekä vantaan seuralaisia henkisestä tuesta ja uskomisesta minun tekemiseeni, vaikka oma uskoni olisikin ollut horjumassa! 

'Näihin tunnelmiin päätän blogipäivityksen ennen viimeisen värivyön suorittamista. Mikäli pääsen lävitse harjoitteleminen ei suinkaan lopu tähän. Tämä on vasta alkua...

Kiitos!'

Teemu Suutari  

24.7.2013

Toukokuun treenit!

Terve taas kaikille! 

Nyt on ollut hiljaista jonkin aikaa johtuen siitä, että toukokuussa treenaaminen on melkolailla toistanut samaa rataa kuin aiempina viikkoina. Olen myös työstänyt treenivideota jonka olisin halunnut liittää tähän julkaisuun, mutta aikani editoimisen suhteen on aika rajallista ja editointi on pirun hidasta touhua. Joten videota tulee jahka sen saan valmiiksi!

Treenaaminen on kulkenut vaihetelevalla temmolla. Välillä hyvin, välillä heikommin. Huonot yöunet jatkuvan unirytmin vaihtelun takia aiheuttaa treenaamiselle melko usein ongelmia. Muistamista ei ainakaan helpota kun keskimäärin nukkuu 3-5h per yö. Syöminenkin tuppaa unohtumaan töiden jälkeen ja se on myös osasyy väsymykseen. Aamuvuoro viikot ovat pahimpia.

Jahas ei olekkaan aikaa kirjoittaa pidempään kun täytyy jo joutaa päivän treeneihin! ADIOS!

Lisäilen muutaman kuvan, jotka ovat screencaptureita eli pysäytyskuvia videoista joita olemme kuvanneet: (valmis video tulee julkaisuun myöhemmin!)

Boxing Nights Espoo & Tampere!

 Boxing Night Espoo, Barona areena 

9.3.2013

 

Olin isäni kanssa katsomassa Boxing Night otteluita barona arenalla espoossa maaliskussa. Siellä ottelivat suomalaiset nyrkkeilyn ammattilaiset kukin omassa sarjassaan. Illan pääottelijana oli Edis Tatli joka voitti Felix Loranin pistevoitolla. Illan muissa otteluissa nähtiin Niko Jokinen, sekä Juho "Härmän häjy" Haapoja. Niko Jokinen on keskisarjan ottelija jonka tulos on boxing recordissa tällä hetkellä 21 voittoa (joista 7 tyrmäyksellä), sekä 0 häviötä. Juho Haapojalla on tällä hetkellä 30 voittoa (joista tyrmäyksellä 13), sekä 3 häviötä. Illan pääottelijan Edis Tatlin tulos on 20 voittoa, joista 5 tyrmäyksellä.

Illan ottelut olivat suomalaisten osalta melkoista läpijuoksua, ja tuntui ettei ulkomaalaisista vastustajista ollut vastaamaan suomalaisten nyrkkeilijöiden taitotasoa. Sinällään harmi sillä olisi ollut mukavaa katsoa tasaisia otteluita.
Ainoastaan illan pääottelu tarjosi jännitystä, sillä Edis ja Felix ottelivat hyvin tasaisesti ja molemmat pysyivät pystyssä kaikki erät.

Boxing Night Tampere, Pyynikin palloiluhalli 

20.4.2013
 

Tampereella Boxing Night tapahtumassa oli mukava tunnelma, sillä halli oli huomattavasti pienempi kuin Barona areena. Katsojien määrä tuntui olevan yhtä suuri vaikka ihmisiä selkeästi olikin vähemmän. Tunnelma oli silti katossaan. Olin katsomassa ottelua ystäväni Johannan kanssa.

Tampereella ottelivat Juho "Härmän häjy" Haapoja, sekä Jussi "Iceman" Koivula illan pääottelijoina. Illan muita suomalaisottelijoita olivat mm. Petteri Fröjdholm, Janne Forsman, sekä Niko Jokinen.
Tampereella ottelut tuntuivat olevan huomattavasti tasaisempia kuin espoossa. Vastustajat tarjosivat enemmän jännitystä otteluihin ja ottelut tuntuivat olevan melkoisen tasaisia.
Illan pääottelut olivat tällä kertaa ne ottelut, jotka tarjosivat vähiten jännitystä. Juho Haapojan vastustaja löydettiin mitä ilmeisemmin Italian snägäri jonosta, sillä Michele de Meo ei lyönyt yhtäkään puhdasta suoraa tai koukkua. Jokainen lyönti tuntui olevan kuin suoraan nakkikioskin jonosta, ja ottelu oli hirveätä katsottavaa. Haapoja näpäytti yhden kunnon koukun Micheleä leukaan ja sen jälkeen italian karvakuono rummutettiin köysiin kunnes tuomari puuttui peliin ja kajautti ilmoille tiedon teknisestä tyrmäyksestä.
Jussi Koivulan ottelu alkoi oikein tasaisesti. Ottelu oli molemmin puolin hyvin viihdyttävää, sekä teknistä ottelua. Jussin vastustaja Lukasz Maciec pysyi hyvin tahdissa mukana ja ensimmäiset erät sujuivat kehässä tanssien. Muutaman erän jälkeen Jussi pudotti suojaustansa alemmas jolloin puolalainen Lukasz pääsi lyömään viisi perättäistä koukkua suoraan Jussin päähän. Ja kaikki koukut osuivat samalle puolelle. Lääkäri tutki tilanteen ja totesi että jäämies joutuu keskeyttämään juuri hetkeä ennen kuin hänen silmänsä turposi umpeen. Harmi sillä ottelu olisi ollut mielekästä seurattavaa myös pidemmän aikaa.

Lopuksi vielä kuvia tapahtumasta:

Illan otteluohjelma

Tampereen Pyynikin palloiluhalli kehästettynä

Johanna tutkimassa illan otteluohjelmaa

Kotimatka sujui rattoisasti keväisessä ilmassa.

Viikko 13. Maassa maan tavalla

Rajatopan kalliosuoja

24.4. - 28.4.2013

Aluksi haluan mainita että jatkossa aion enemmän keskittyä fiilisten kertomiseen, kuin tarkkaan tekniikkojen lukemiseen, sillä se on omasta mielestänikin puuduttavampaa lukemista. Aion myös tehdä yhden päivityksen viikossa, ja kertoa fiilikset harjoitusten jälkeen.

Viikolla 13 treenasimme keskiviikkona, torstaina, sekä sunnuntaina (kahdet treenit putkeen sunnuntaina). Kävimme läpi lähinnä alempien vöiden tekniikoita yksityiskohtiin paneutuen ja huolella. Löysimme useista tekniikoista korjattavaa ja jatkossa täytyy pitää tarkemmin huolta siitä mihin tekniikoihin kannattaa paneutua enemmän.  

Tällä viikolla fiilis treenaamiseen oli todella hyvä. Energia riitti jokaiseen harjoituskertaan, ja mielikin jaksoi pysyä mukana tekemisessä. Keskiviikon ja torstain treenit sujuivat peruskaavan mukaan, eli perustekniikka treeniä. Sunnuntaina treenasimme Lassin kanssa erikoispotkuja, ja minusta tuntui että ne menevät päin honkia. Koukkupotku, suora takapotku, 180 alas, 360 alas, sekä 360 ylös tuntuivat sujuvan välttävästi. Perushyppypotkutkin näyttivät karmeilta, mutta potkut oli silti tunnistettavissa. Nyt kun on tullut kevät aion mennä lähipuistoon hyppimään ja potkimaan, jotta saan taas palautettua potkut mieleen. Myöskään ponnistusvoiman parannus ei olisi pahitteeksi.
 Sunnuntain toisissa treeneissä Pekka veti muuta kuin vyötekniikkaa. Kävimme lävitse erilaisia maahanvientejä, mattopaini tekniikoita, sekä vastaliikkeitä niihin. Pakko myöntää että nämä treenit olivat kaikista mielenkiintoisemmat pitkään aikaan. Edes viime vuoden leireiltä en löytänyt yhtä hauskoja, haastavia, sekä mielenkiintoisia harjoitteita. Pakko jälleen sanoa kiitokset Pekalle loistavista treeneistä!

Kuva ei ole sunnuntain treeneistä

Tässä vielä video maahanvientitekniikoista lukkopaini/bjj otteluista!

Viikko 12. Valotuksia & valokuvituksia

 Ensimmäisenä pahoittelen epäaktiivisuutta kirjoittamisessa! Eniten aikaa on vienyt iltavuorot töissä, mutta en aio laittaa laiskuuttani kirjoittamiseen niiden piikkiin! Yllätyin kun tulit tänään kysymään päivittelyjäni Pekka :)                                                

 

Rajatorpan kalliosuoja

Keskiviikko 17.4.2013

Jälleen on keskiviikko ja edessä on keskiviikon treenit Pekan ja Jannen ohjauksessa. Edessä on siis jälleen epätoivon hetkiä oman osaamattomuuden edessä. Myönnän itsekkin että vaadin itseltäni mahdottomuuksia, sillä vaadin itseltäni täydellistä suorittamista joka asiassa. Olen saanut tästä palautetta aika monelta ja tiedostan sen itsekkin. Ei ole häpeä jos ei osaa jotain tehdä, mutta se on jos et ole valmis tekemään mitään asioiden eteen. Ja tässähän sitä treenaillaan, jotta tulisin itsekkin paremmaksi harrastajaksi!
Aloittakaamme! Kun saavun salille Pekka ja Lassi ovat jo lämmittelemässä ja tekevät tekniikoita lämmittelyn vuoksi. Nopean lämmittelyn jälkeen alamme käydä lävitse vanhoja tekniikoita. Ja niissä riittää korjattavaa enemmän kuin aika antaa myöten. Joka tapauksessa ne tekniikat on opeteltava niin että ne toimii ja luonnistuu sujuvasti. Tällä kertaa hiottavaa löytyy paljon sinisen vyön tekniikoista (vastaliikkeitä takaapäin tarttumisiin), sekä punaisen pätkän tekniikoista (eli vastaliikkeet puukkoa vastaan). Saamme erittäin hyviä ohjeita varsinkin runttausheittoihin, jotka ovat aiemmin sujuneet epävarmasti tekniikkaa suorittaessa. Meiltä on aina puuttunut kontrolli vastustajasta kun olemme tehneet kyseisiä heittoja. Tämän päivän treeneissä saimme tähän lisäopastusta ja löysimme keinon kontrolloida vastustajaa, jolloin heitto sujuu paljon varmemmin. Saimme korjauksia myös syleilyotteisiin käsien alta takaapäin, sekä puukkotekniikoihin. Suurkiitokset tästä Pekalle!

Janne oli paikalla valokuvaamassa meidän treenaamistamme. Odotin innolla näkeväni kyseiset valokuvat kotiin päästyäni ja pakko myöntää että yllätyin kuinka urpolta näytän enimmäkseen kuvissa. Toivon että livenä minun tekniikat eivät näytä yhtä säälittävältä rävellykseltä kuin valokuvissa!

Tässä muutama kuva kaatumisharjoituksista. 

Eteenpäin kaatuminen

Volttikaatuminen

Volttikaatuminen

Ilmeeni kun Pekka sanoo: "Teemu otas tosta kiinni"

Rajatorpan kalliosuoja

Sunnuntai 21.4.2013

Tiesin jo etukäteen että sunnuntain treeneistä tulisi raskaat. Tämä johtuen Boxing Night tapahtumasta, johon osallistuin katsojana lauantaina Tampereella. Boxing Nightista teen oman päivityksen parin päivän sisällä!  Väsymyksestä huolimatta treeni tuntui kulkevan hyvin ja kävimme läpi enemmän tekniikoita kuin olisin uskonut. Teimme ruskeanvyön tekniikat lähes ulkomuistista. Muutaman kohdan jouduimme tarkistamaan tekniikkalistoista. Tämä on sellainen vyöarvo jonka me suoritimme todella nopealla aikavälillä, joten tekniikat eivät painuneet pysyvästi mieleen.  Huomasimme muutamia puutteita osaamisessamme ja päätimme varmistaa tekniikoita Pekalta. Näihin kuului mm. "Nilkkapyörä", sekä "vatsaheitto". Muisti ongelmista huolimatta treenit sujuivat mukavalla temmolla. Saimme hien hyvin pintaan ja tekemisessä oli hyvin aikaansaamista, sekä toistoja.
Treenien jälkeen jatkoin suoraan toisiin treeneihin, jotka olivat ns. "vapaat treenit" Jannen ja Pekan kanssa. Janne oli edelleen flunssassa joten hän otti erittäin rauhassa meidän kanssamme. Päätin varmistaa Pekalta tekniikat jotka minua ja Lassia jäivät vaivaamaan. Heti ensimmäisillä tekniikan teko kerroilla Pekka huomasi puutteita minun tekniikassani ja puuttui asiaan. En ole ennen saanut tehtyä nilkkapyörää tai vatsaheittoa kunnolla, mutta kun tekniikkaan saa rauhassa paneutua yksityisopetuksessa niin tekniikat alkavat kyllä sujumaan paremmin. Parinkymmenen minuutin treenaamisen jälkeen vatsaheitto ja nilkkapyörä alkavat tuntumaan jo paljon luontevammilta kuin koskaan aiemmin.

Olevinaan rannelukko

Pakko myöntää että olen etuoikeutettu kun minulla on hyviä ystäviä auttamassa minua harjoittelussa, valmentamassa minua kohti päämäärääni, ja ennen kaikkea he ovat tärkeänä tukena pitämässä minua pystyssä kun uskoni omaan tekemiseeni meinaa horjua. Yksin en olisi saanut harjoitteluani tälle tasolle, jolla se tällä hetkellä on. Huomaan entistä useammin miettiväni tekniikoita kotona ollessani, töitä tehdessäni, tai vaikka autoa ajaessani. Suljen valoja takapotkulla, avaan kaappeja pyyhkäisevällä etupotkulla, tajuan huitovani ilmaan autoa ajaessani niin että meinaan suistua tieltä penkalle. En olisi uskonut että saan harjoitteluni myös kulkemaan ajattelutasolla. Tiedän että mielikuvaharjoittelu on erittäin tärkeä harjoittelumuoto, ja olen aina pitänyt sitä arvossaan osana treenaamista. Tällaisen ajattelun jälkeen kun menen harjoituksiin huomaan heti että mielikuvaharjoittelusta on ollut hyötyä. Tekniikat muistuvat mieleen paljon paremmin, ja liikeradat tuntuvat kulkevan luonnollisesti. Edelleen on pakko myöntää että tälle harjoittelemisen tasolle en olisi päässyt ilman Lassin, Pekan, sekä Jannen korvaamatonta apua ja ymmärrystä. Kun aloitin treenaamaan alkuvuodesta olin totaalisen eksyssissä. Hiljalleen alkaa tuntua siltä että treenaamiseen palaa tietty rutiini sekä varmuus.

I don't think I'm in any position to call myself a martial artist. I'm a student of the martial arts. 

-Lou Reed

Viikko 11. Kicksejä kickseistä

Rajatorpan kalliosuoja
Keskiviikko 10.4.2013

Joskus tekniikan onnistumiseen tarvitaan vain yksinkertainen asia, jotta se toimii. Se saattaa olla käden asento, lantiotyöntö, painonsiirto, nykäisy, työntö tai horjutus. Se voi olla niin pieni asia ettei sitä edes tule ajatelleeksi. Ei ainakaan ennen kuin valmentajasi siitä mainitsee sinulle, ja jälleen tunnet itsesi hölmöksi kun et aiemmin tuollaista tajunnut. Minulle kävi tänään näin monta kertaa. Pienillä asioilla saatiin aikaiseksi suuri vaikutus. Ja mikä parasta saimme onnistumisen kokemuksia harjoittelusta. Onnistumisen tunne on se tunne joka saa harjoittelijan jatkamaan matkaansa eteenpäin aina vain innokkaammin. Tänään tunsin onnistuneeni siinä mitä olin tekemässä. Treeni kulki hyvin, hengästyin ja hikoilin, ja jaksoin alusta loppuun väsymättä. Hieman olisimme voineet vielä lisätä toistoja ja rasitusta. Tähän tosin voi todeta että rasitusta lisätään vasta kun tekniikka on kunnossa.

Iltapäivä klo 17.08
Parannan treenikassin asentoa olkapäällä ja etenen autoani kohti pitkin harppauksin. Katsahdan taivaalle ja siellä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Ilma on mitä upein ja keväinen ilma. Tästä huolimatta starttaan autoni ja otan suunnaksi rajatorpan kalliosuojan. Melkein liian kaunis ilma vietettäväksi kalliosuojan harmaudessa.

Iltapäivä klo 17.30
Saavun kalliosuojan pukuhuoneeseen ja alan kiskoa pukuani päälle kauheella kiireellä. Saavun salille kutakuinkin sovittuun aikaan ja aloitan alkulämmittelyn. Lassi on tapansa mukaan jo paikalla ja valmiina kunnon äksöniin. Otan nopeasti lämmön päälle jotta pääsemme Lassin kanssa tekemään tekniikkoita lämmittelyksi. Teemme jälleen 50 tekniikkaa, heittoa, kaatoa, lukkoa, ja hallintaa. Ensin toinen tekee, ja sen jälkeen vaihtuu tekijä jolloin ensimmäiseksi tehnyt pääsee itsekkin lentelemään. Janne saapuu salille.

Iltapäivä klo 18.00 
Pekka saapuu salille. Olemme Lassin kanssa kertaamassa jälleen minun suurinta ongelma tekniikkaa nimeltään käsivarsiheitto. En vieläkään 10 treeniviikon jälkeen saa tekniikkaa tehtyä ja kyllä v***ttaa. Miksi tämä ei toimi? Mitä teen väärin. Se jää edelleen mysteeriksi. Noh kenties jonain kauniina päivänä. Jatkamme oman vyöarvomme tekniikoitten harjoittelemista. Saamme hyvää ja yksityiskohtaista opetusta moniin tekniikoihin kiitos Pekan! Ja viimein tunnumme Lassin kanssa ymmärtävän monia tekniikoita paremmin kuin koskaan aiemmin. Treenien lopuksi saamme vielä opastusta kuinka tehdään 'Tanjun' hengitystekniikka ja sanonpahan vain että nyt ymmärrän miksi kaikki sanovat että kahdeksan toistoa riittää hien saavuttamiseksi!

Ilta klo 20.04
Saavun kotiin ja heitän treenikamppeet pesukoneeseen pyörimään. Treenit ei suinkaan loppuneet vielä salilta poistumiseen. Laitan soimaan teatraalista elokuvamusiikkia ja alan venyttelemään rauhallisesti. Venyttely tuntuu auttavan kipeytyneisiin paikkoihin ja olo on venyttelyn jälkeen hyvinkin rentoutunut.

Ilta klo 20.44
Lapan juomaa ja ruokaa naamariin samalla kun kirjoitan blogi tekstiäni.

Suuret kiitokset Pekalle ja Jannelle kärsivällisestä opastuksesta, vaikka välillä tuntuikin ettemme tajua yhtään mitä yrititte opettaa!

Rajatorpan Kalliosuoja
Torstai 11.4.2013

Tänään Lassi ei pääse paikalle eikä myöskään Janne tai Markus. Se tarkoittaa sitä että minä menen alempien vöiden kanssa samaan ryhmään tekemään tekniikkaa. Treenit vetää Arto. Salilla on jälleen huimasti porukkaa ja näin isossa ryhmässä harjoitteleminen tuntuu etäisesti tutulta. En ole treenannut muiden seuralaisten kanssa moneen vuoteen joten tämä on ihan tervetullutta vaihtelua.
Aloitamme 'Tanjun' hengitystekniikalla ja teemme 8 toistoa. Muistelen mitä Pekka viimeksi opetti Tanjunista ja kuinka jännittää kaikki lihasryhmät kaulasta alaspäin samalla kun teen toistoja niin hyvin kuin pystyn. Kahdeksannen toiston jälkeen huomaan ensimmäisen hikikarpalon koreilevan otsallani. Tämähän toimii oikeasti!
Alkujumpaksi teemme irroittautumisia nopeaan tahtiin ja tämän jälkeen harjoittelemme kaatumisia.
Näiden jälkeen pikaiset venyttelyt ja olemme valmiita peruspotku treeneihin.

Alamme käydä lävitse peruspotkuja (1-25) koko ryhmän kanssa. Harjoittelijat huutavat vuorollaan lukua neljään. Ehkä eniten kiinnitän huomiota harrastajien huonoon muistiin kun mietimme mikä potku tulee seuraavaksi. Toiseksi eniten harmittaa huono äänenkäyttö luvun laskemisessa. Komentohuutojen kuuleminen on hieman niin ja näin. "Aha muut tekee nyt no minäkin teen, kai sieltä joku jotain huusi". Peruspotkujen tekeminen luonnistuu rutiinilla ja potkut tuntuvat menevän hyvin.

Näiden jälkeen siirrymme tekemään vyötekniikkaa. Käymme lävitse vastaliikkeet lyöntiin lyömällä, vastaliikkeet lyöntiin väännöllä, sekä vastaliikkeet lyöntiin potkulla. Jonin, Mikon, ja Tonin kanssa treenaaminen antaa paljon erilaisia näkökulmia ja ajatuksia tekniikoiden tekemiseen.
Loppujumpaksi otamme pysty ottelua jossa saa jatkaa matossa, jos toisen saa kaadettua maahan. Tämä on erittäin hauska ottelumuoto, sillä matsiin ei tule katkoksia ollenkaan. Pari erää riittää takaamaan kunnon hiet ja väsymisen.

Lopuksi vielä video Hapkido potkuista. Tässä on mukana pari peruspotkua ja monia erikoispotkuja. Nämä kaikki pitäisi saada luonnistumaan kesään mennessä! (Ei mitään mahdollisuuksia!)

Videon tarjoaa http://www.thehapkidoinstitute.com !

Treenaaminen jatkuu taas tänään (perjantaina)!

'Kiitos Artolle hyvistä treeneistä ja kiitos Mikolle, Tonille, ja Jonille harjoituspareina olemisesta!'
-Teemu Suutari