Ensimmäisenä pahoittelen epäaktiivisuutta kirjoittamisessa! Eniten aikaa on vienyt iltavuorot töissä, mutta en aio laittaa laiskuuttani kirjoittamiseen niiden piikkiin!Yllätyin kun tulit tänään kysymään päivittelyjäni Pekka :)
Rajatorpan kalliosuoja
Keskiviikko 17.4.2013
Jälleen on keskiviikko ja edessä on keskiviikon treenit Pekan ja Jannen ohjauksessa. Edessä on siis jälleen epätoivon hetkiä oman osaamattomuuden edessä. Myönnän itsekkin että vaadin itseltäni mahdottomuuksia, sillä vaadin itseltäni täydellistä suorittamista joka asiassa. Olen saanut tästä palautetta aika monelta ja tiedostan sen itsekkin. Ei ole häpeä jos ei osaa jotain tehdä, mutta se on jos et ole valmis tekemään mitään asioiden eteen. Ja tässähän sitä treenaillaan, jotta tulisin itsekkin paremmaksi harrastajaksi!
Aloittakaamme! Kun saavun salille Pekka ja Lassi ovat jo lämmittelemässä ja tekevät tekniikoita lämmittelyn vuoksi. Nopean lämmittelyn jälkeen alamme käydä lävitse vanhoja tekniikoita. Ja niissä riittää korjattavaa enemmän kuin aika antaa myöten. Joka tapauksessa ne tekniikat on opeteltava niin että ne toimii ja luonnistuu sujuvasti. Tällä kertaa hiottavaa löytyy paljon sinisen vyön tekniikoista (vastaliikkeitä takaapäin tarttumisiin), sekä punaisen pätkän tekniikoista (eli vastaliikkeet puukkoa vastaan). Saamme erittäin hyviä ohjeita varsinkin runttausheittoihin, jotka ovat aiemmin sujuneet epävarmasti tekniikkaa suorittaessa. Meiltä on aina puuttunut kontrolli vastustajasta kun olemme tehneet kyseisiä heittoja. Tämän päivän treeneissä saimme tähän lisäopastusta ja löysimme keinon kontrolloida vastustajaa, jolloin heitto sujuu paljon varmemmin. Saimme korjauksia myös syleilyotteisiin käsien alta takaapäin, sekä puukkotekniikoihin. Suurkiitokset tästä Pekalle!
Janne oli paikalla valokuvaamassa meidän treenaamistamme. Odotin innolla näkeväni kyseiset valokuvat kotiin päästyäni ja pakko myöntää että yllätyin kuinka urpolta näytän enimmäkseen kuvissa. Toivon että livenä minun tekniikat eivät näytä yhtä säälittävältä rävellykseltä kuin valokuvissa!
Tässä muutama kuva kaatumisharjoituksista.
Eteenpäin kaatuminen
Volttikaatuminen
Volttikaatuminen
Ilmeeni kun Pekka sanoo: "Teemu otas tosta kiinni"
Rajatorpan kalliosuoja
Sunnuntai 21.4.2013
Tiesin jo etukäteen että sunnuntain treeneistä tulisi raskaat. Tämä johtuen Boxing Night tapahtumasta, johon osallistuin katsojana lauantaina Tampereella. Boxing Nightista teen oman päivityksen parin päivän sisällä! Väsymyksestä huolimatta treeni tuntui kulkevan hyvin ja kävimme läpi enemmän tekniikoita kuin olisin uskonut. Teimme ruskeanvyön tekniikat lähes ulkomuistista. Muutaman kohdan jouduimme tarkistamaan tekniikkalistoista. Tämä on sellainen vyöarvo jonka me suoritimme todella nopealla aikavälillä, joten tekniikat eivät painuneet pysyvästi mieleen. Huomasimme muutamia puutteita osaamisessamme ja päätimme varmistaa tekniikoita Pekalta. Näihin kuului mm. "Nilkkapyörä", sekä "vatsaheitto". Muisti ongelmista huolimatta treenit sujuivat mukavalla temmolla. Saimme hien hyvin pintaan ja tekemisessä oli hyvin aikaansaamista, sekä toistoja.
Treenien jälkeen jatkoin suoraan toisiin treeneihin, jotka olivat ns. "vapaat treenit" Jannen ja Pekan kanssa. Janne oli edelleen flunssassa joten hän otti erittäin rauhassa meidän kanssamme. Päätin varmistaa Pekalta tekniikat jotka minua ja Lassia jäivät vaivaamaan. Heti ensimmäisillä tekniikan teko kerroilla Pekka huomasi puutteita minun tekniikassani ja puuttui asiaan. En ole ennen saanut tehtyä nilkkapyörää tai vatsaheittoa kunnolla, mutta kun tekniikkaan saa rauhassa paneutua yksityisopetuksessa niin tekniikat alkavat kyllä sujumaan paremmin. Parinkymmenen minuutin treenaamisen jälkeen vatsaheitto ja nilkkapyörä alkavat tuntumaan jo paljon luontevammilta kuin koskaan aiemmin.
Olevinaan rannelukko
Pakko myöntää että olen etuoikeutettu kun minulla on hyviä ystäviä auttamassa minua harjoittelussa, valmentamassa minua kohti päämäärääni, ja ennen kaikkea he ovat tärkeänä tukena pitämässä minua pystyssä kun uskoni omaan tekemiseeni meinaa horjua. Yksin en olisi saanut harjoitteluani tälle tasolle, jolla se tällä hetkellä on. Huomaan entistä useammin miettiväni tekniikoita kotona ollessani, töitä tehdessäni, tai vaikka autoa ajaessani. Suljen valoja takapotkulla, avaan kaappeja pyyhkäisevällä etupotkulla, tajuan huitovani ilmaan autoa ajaessani niin että meinaan suistua tieltä penkalle. En olisi uskonut että saan harjoitteluni myös kulkemaan ajattelutasolla. Tiedän että mielikuvaharjoittelu on erittäin tärkeä harjoittelumuoto, ja olen aina pitänyt sitä arvossaan osana treenaamista. Tällaisen ajattelun jälkeen kun menen harjoituksiin huomaan heti että mielikuvaharjoittelusta on ollut hyötyä. Tekniikat muistuvat mieleen paljon paremmin, ja liikeradat tuntuvat kulkevan luonnollisesti. Edelleen on pakko myöntää että tälle harjoittelemisen tasolle en olisi päässyt ilman Lassin, Pekan, sekä Jannen korvaamatonta apua ja ymmärrystä. Kun aloitin treenaamaan alkuvuodesta olin totaalisen eksyssissä. Hiljalleen alkaa tuntua siltä että treenaamiseen palaa tietty rutiini sekä varmuus.
I don't think I'm in any position to call myself a martial artist. I'm a student of the martial arts.
Joskus tekniikan onnistumiseen tarvitaan vain yksinkertainen asia, jotta se toimii. Se saattaa olla käden asento, lantiotyöntö, painonsiirto, nykäisy, työntö tai horjutus. Se voi olla niin pieni asia ettei sitä edes tule ajatelleeksi. Ei ainakaan ennen kuin valmentajasi siitä mainitsee sinulle, ja jälleen tunnet itsesi hölmöksi kun et aiemmin tuollaista tajunnut. Minulle kävi tänään näin monta kertaa. Pienillä asioilla saatiin aikaiseksi suuri vaikutus. Ja mikä parasta saimme onnistumisen kokemuksia harjoittelusta. Onnistumisen tunne on se tunne joka saa harjoittelijan jatkamaan matkaansa eteenpäin aina vain innokkaammin. Tänään tunsin onnistuneeni siinä mitä olin tekemässä. Treeni kulki hyvin, hengästyin ja hikoilin, ja jaksoin alusta loppuun väsymättä. Hieman olisimme voineet vielä lisätä toistoja ja rasitusta. Tähän tosin voi todeta että rasitusta lisätään vasta kun tekniikka on kunnossa.
Iltapäivä klo 17.08
Parannan treenikassin asentoa olkapäällä ja etenen autoani kohti pitkin harppauksin. Katsahdan taivaalle ja siellä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Ilma on mitä upein ja keväinen ilma. Tästä huolimatta starttaan autoni ja otan suunnaksi rajatorpan kalliosuojan. Melkein liian kaunis ilma vietettäväksi kalliosuojan harmaudessa.
Iltapäivä klo 17.30
Saavun kalliosuojan pukuhuoneeseen ja alan kiskoa pukuani päälle kauheella kiireellä. Saavun salille kutakuinkin sovittuun aikaan ja aloitan alkulämmittelyn. Lassi on tapansa mukaan jo paikalla ja valmiina kunnon äksöniin. Otan nopeasti lämmön päälle jotta pääsemme Lassin kanssa tekemään tekniikkoita lämmittelyksi. Teemme jälleen 50 tekniikkaa, heittoa, kaatoa, lukkoa, ja hallintaa. Ensin toinen tekee, ja sen jälkeen vaihtuu tekijä jolloin ensimmäiseksi tehnyt pääsee itsekkin lentelemään. Janne saapuu salille.
Iltapäivä klo 18.00
Pekka saapuu salille. Olemme Lassin kanssa kertaamassa jälleen minun suurinta ongelma tekniikkaa nimeltään käsivarsiheitto. En vieläkään 10 treeniviikon jälkeen saa tekniikkaa tehtyä ja kyllä v***ttaa. Miksi tämä ei toimi? Mitä teen väärin. Se jää edelleen mysteeriksi. Noh kenties jonain kauniina päivänä. Jatkamme oman vyöarvomme tekniikoitten harjoittelemista. Saamme hyvää ja yksityiskohtaista opetusta moniin tekniikoihin kiitos Pekan! Ja viimein tunnumme Lassin kanssa ymmärtävän monia tekniikoita paremmin kuin koskaan aiemmin. Treenien lopuksi saamme vielä opastusta kuinka tehdään 'Tanjun' hengitystekniikka ja sanonpahan vain että nyt ymmärrän miksi kaikki sanovat että kahdeksan toistoa riittää hien saavuttamiseksi!
Ilta klo 20.04
Saavun kotiin ja heitän treenikamppeet pesukoneeseen pyörimään. Treenit ei suinkaan loppuneet vielä salilta poistumiseen. Laitan soimaan teatraalista elokuvamusiikkia ja alan venyttelemään rauhallisesti. Venyttely tuntuu auttavan kipeytyneisiin paikkoihin ja olo on venyttelyn jälkeen hyvinkin rentoutunut.
Ilta klo 20.44
Lapan juomaa ja ruokaa naamariin samalla kun kirjoitan blogi tekstiäni.
Suuret kiitokset Pekalle ja Jannelle kärsivällisestä opastuksesta, vaikka välillä tuntuikin ettemme tajua yhtään mitä yrititte opettaa! Rajatorpan Kalliosuoja Torstai 11.4.2013
Tänään Lassi ei pääse paikalle eikä myöskään Janne tai Markus. Se tarkoittaa sitä että minä menen alempien vöiden kanssa samaan ryhmään tekemään tekniikkaa. Treenit vetää Arto. Salilla on jälleen huimasti porukkaa ja näin isossa ryhmässä harjoitteleminen tuntuu etäisesti tutulta. En ole treenannut muiden seuralaisten kanssa moneen vuoteen joten tämä on ihan tervetullutta vaihtelua.
Aloitamme 'Tanjun' hengitystekniikalla ja teemme 8 toistoa. Muistelen mitä Pekka viimeksi opetti Tanjunista ja kuinka jännittää kaikki lihasryhmät kaulasta alaspäin samalla kun teen toistoja niin hyvin kuin pystyn. Kahdeksannen toiston jälkeen huomaan ensimmäisen hikikarpalon koreilevan otsallani. Tämähän toimii oikeasti!
Alkujumpaksi teemme irroittautumisia nopeaan tahtiin ja tämän jälkeen harjoittelemme kaatumisia.
Näiden jälkeen pikaiset venyttelyt ja olemme valmiita peruspotku treeneihin.
Alamme käydä lävitse peruspotkuja (1-25) koko ryhmän kanssa. Harjoittelijat huutavat vuorollaan lukua neljään. Ehkä eniten kiinnitän huomiota harrastajien huonoon muistiin kun mietimme mikä potku tulee seuraavaksi. Toiseksi eniten harmittaa huono äänenkäyttö luvun laskemisessa. Komentohuutojen kuuleminen on hieman niin ja näin. "Aha muut tekee nyt no minäkin teen, kai sieltä joku jotain huusi". Peruspotkujen tekeminen luonnistuu rutiinilla ja potkut tuntuvat menevän hyvin.
Näiden jälkeen siirrymme tekemään vyötekniikkaa. Käymme lävitse vastaliikkeet lyöntiin lyömällä, vastaliikkeet lyöntiin väännöllä, sekä vastaliikkeet lyöntiin potkulla. Jonin, Mikon, ja Tonin kanssa treenaaminen antaa paljon erilaisia näkökulmia ja ajatuksia tekniikoiden tekemiseen.
Loppujumpaksi otamme pysty ottelua jossa saa jatkaa matossa, jos toisen saa kaadettua maahan. Tämä on erittäin hauska ottelumuoto, sillä matsiin ei tule katkoksia ollenkaan. Pari erää riittää takaamaan kunnon hiet ja väsymisen.
Lopuksi vielä video Hapkido potkuista. Tässä on mukana pari peruspotkua ja monia erikoispotkuja. Nämä kaikki pitäisi saada luonnistumaan kesään mennessä! (Ei mitään mahdollisuuksia!)
Tässä vaiheessa harjoittelua on pakko myöntää että aika kuluu erittäin nopeasti. Taas on kuukausi livahtanut silmien editse ja harjoittelu on vielä pahasti vaiheessa. Tekninen suorittaminen alkaa olla suvaittavalla tasolla, mutta tekniikoiden muistaminen aiheuttaa vakavia ongelmia. Minulla on suuren suuri työ opiskella uudestaan kaikki alempien tekniikat. Tekniikka vihko kulkee tästä lähtien mukana työmatkoilla ja vapaa-ajalla.
Kello on 19.55 kun leimaan itseni ulos töistä. Lähden töistä suoraan ajamaan kohti rajatorppaa kauhealla kiireellä. Ylinopeutta ajaessani mietin kuinka hankalaa välillä on sumplia iltavuoroja, sekä lajiharjoittelua yhteen. Saavun rajatorppaan kello 20.15 ja juoksen minkä kintuistani pääsen kohti kalliosuojaa. Ongelmia luonnollisesti aiheuttaa 10kg treenikassi olalla, sekä jään peittämä maa. Luonnollisesti tennarit eivät ole parhaimmat kengät tällaisessa maastossa juoksemiseen. Kiirestä huolimatta saavun tatamille jo 20.25 eli olen myöhässä vain 25 minuuttia.
Ison tatamin viereisestä huoneesta kuuluu mätkähtelyä joka aiheutuu mustienvöiden harjoittelusta. Iiris sekä Simo treenaavat kimpassa 2.dan tekniikoita. Lassi on jo paikalla tarmoa täynnä. Alamme käydä lävitse mustavyön tekniikoita ja päätämme aloittaa 18.erilaisesta judoheitosta jälleen.
18 erilaista Judo heittoa Ruumiinpudotus heitto I Ruumiinpudotus heitto II Ruumiinpudotus heitto III Riisipaaluheitto Lonkkaheitto Niskaheitto Niskalenkkiheitto Käsivarsiheitto I Käsivarsiheitto II Sisäpuolinen lakaisu Ulkopuolinen kamppi Olkapyörä I Olkapyörä II Yliheitto Hapkidon lonkkaheitto Pyörähdyskaato Sakset I Sakset II
Tällä kertaa pääsimme kokonaisuudessaan lävitse kaikki tähän osa-alueeseen kuuluvat tekniikat.Eniten ongelmia aiheuttivat olkapyörät sekä sakset II. Päätämme paneutua näihin syvemmin ja kulutamme näitä treenatessa loput harjoitusajasta.
Rajatorpan kalliosuoja
Sunnuntai 7.4.2013
Univelka on aikamoinen viikonlopun töiden jäljiltä. Perjantai aamuna olin päiväristeilyllä tallinnassa ja sieltä menin suoraan töihin yövuoroon. Kahdentoista tunnin työ-yövuoro sekä kahdenkymmenenseitsemän tunnin valvominen neljän tunnin yöunilla aiheutti pitkäksi ajaksi univelkaa joka vaikeuttaa myös treenaamista. Tämän sain huomata salilla kun yritimme tehdä alempien vöiden tekniikoita. Olin jo unohtanut ensimmäisen tekniikan, vaikka Lassi oli juuri näyttänyt minulle 3 tekniikkaa joita meidän tulisi harjoitella. Sekoilu hankaloitti treenaamista huomattavan paljon. Kävimme läpi tekniikat valkoisesta siniseen pätkään. Lassi tuntui muistavan hyvin tekniikat, joten pakko myöntää että hän on tehnyt kotiläksynsä.
Treenien lopuksi menen alempien vöiden kanssa painimaan. Painiminen on mielestäni ehdottomasti liikuntamuodoista paras ja haastavin. Painiminen itsessään on kuin shakkia ja fyysisesti se on äärimmäisen raskasta. Painiminen tuntui tänään sujuvan rennosti ja terävästi. Hallinnat löytyivät kuin itsestään ja vastustajista löytyi mukavasti haastetta. Kukaan ei luovuttanut leikkiä kesken vaan kaikki taistelivat viimeiseen asti. Kiitos kaikille harjoittelu pareille mukavista painituokioista!
Lisää tekstiä taas viikon loppupuolella ke-to treenien jälkeen! -Teemu Suutari
Kulkiessani alas rajatorpan ramppia pohdiskelen että monestikohan olen kulkenut tästä alas. Treeniä takana 11 vuotta rajatorpan kalliosuojassa joten muutama kerta edes takas on saattanut kertyä.
Mäkeä alas kulkiessani valmistaudun tuleviin treeneihin hyräilemällä päässäni soivaa kappaletta, sekä vaihtelemalla askelten rytmitystä. Mielessäni kulkevat erilaisten tekniikkojen liikeradat ja samalla pohdin miten voisin tehdä ne paremmin. Edelleen yksi tekniikka mietityttää ylitse muiden ja se on käsivarsiheitto. Tätä olen pohtinut usein mielikuvaharjoituksen muodossa. Tarttumiskohta, lähestyminen, askeleet, sisäänmeno, heitto, lopetus, sekä poistuminen. Koko tekniikan suorittaminen tuntuu olevan minun ymmärtämiseni ulkopuolella.
Tänään kuitenkin meillä on kysyttävää vanhoista tekniikoista ja niiden suorittamisesta. Minua ja harjoituspariani jäi viimeksi mietityttämään vastaliikkeet lyönteihin. Tänään paikalle saapuu jopa kolme mustavöistä: Janne, Pekka, Arto. Kysyessämme tekniikoita huomaamme monta erilaista suoritustapaa. Yksi asia selviää heti tekniikoita pohtiessamme, ja se on vantaalaisten tapa tehdä tekniikat. Meillä vantaan seuralaisilla on yhtenevät tavat tehdä tekniikat. On vaikeaa yrittää selvittää yhtä ja oikeaa tapaa tehdä tekniikoita sillä opettajia, sekä tekotapoja on monta. Lopulta me kuitenkin teemme tekniikat kuten meidän pääkouluttajamme on meille opettanut. Jälleen voimme vain todeta että tekniikan tekotapoja on yhtä monta kuin on tekniikan tekijöitäkin.
Rajatorpan kalliosuoja... edessäni jälleen kerran. Tässä paikassa olen osaksi kasvanut tällaiseksi ihmiseksi kuin nyt olen. Tämä paikka on iso osa minun muistoja ja menneisyyttä. Täällä on koettu satoja tunteja verta, hikeä, sekä kyyneleitä. Täällä minua on heitetty pitkin seiniä, täällä minua on hakattu mustelmille, täällä minut on kuristettu lähes tajuttomaksi lukuisia kertoja. Luulisi että jokainen normaali ihminen karttaisi sellaista paikkaa. Paitsi jos on tarpeeksi mielenvikainen kamppailuharrastaja. Tänne palaan aina viikoittain takaisin hakemaan lisää kivuliaita kokemuksia.
Kuljen alas ramppia ja katseeni harhailee pitkin kolkkoja harmaita seiniä. Sopivan synkkä ympäristö paikalle jossa saa nautinnollisesti kärsiä. Kostean tunkkainen haju valtaa sieraimet. Hajuaisti pystyy erottamaan ainakin kosteuden kyllästämän pölyn kerrokset nurkissa johon sekoittuu vivahde hikeä. Ilma täällä on kuin urbaanin sademetsän surrealistinen irvikuva. Silti palaan tänne viikoittain hakattavaksi. Alhaalla häkissä lukittuna seisoo ambulanssi ilmeisen unohdettuna ylhäiseen yksinäisyyteensä. Kulkuramppi lojuu häkin vieressä toimettomana kun valtavat metrin paksuiset panssariovet ovat suljettuina. Tämä paikka on tosiaan soveltuva kamppailulaji harrastuksille. Täällä ei tuoksu pesuaineet, ei kaiu rytmikäs treenimusiikki eikä näkymäkään ole silmiä hivelevä. Täällä tuoksuu ummehtunut homeinen kuolemaa lähentelevä olemus. Täällä kuuluu tatamin tömähtelyt, treenien ähinä, sekä sählynpelaajien veltot askellukset. Sopiva paikka totta tosiaan treenaamiselle.
Kalliosuoja ja sen kasvatit.
Tänään vuorossa olisi mustanvyön tekniikoiden kertausta. Käymme lävitse jälleen samat vanhat tekniikat, jotka olen maininnut jo monesti aiemminkin:
8 Erikoisheittoa Sormiheitto Sormista kädet ristissä heitto Sisäpuolinen lakaisu Käsipuukko + poliisiote + pyyhkäisy Ylösnosto polvitaipeista Sisäpuolinen säärikaato S muoto sisäpuolelta Ikkuy-lukko Käsivarsiheittoon: Paino alas + veto leuasta / niskasta / hiuksista
Ruumiinpudotusheittoon: Pitkä askel taakse + polvimaahan Käsivarsiheittoon: Paino alas + kuristus Lisäksi kävimme läpi vanhoja tekniikoita. Muille treenit vetivät Taisto ja Simo. Tämän päiväiset valokuvat on otettu torstaina 21.3.2013 jolloin olin katsomassa harjoituksia.
Keskiviikko 17.4.2013
Tiesin jo etukäteen että sunnuntain treeneistä tulisi raskaat. Tämä johtuen Boxing Night tapahtumasta, johon osallistuin katsojana lauantaina Tampereella. Boxing Nightista teen oman päivityksen parin päivän sisällä! Väsymyksestä huolimatta treeni tuntui kulkevan hyvin ja kävimme läpi enemmän tekniikoita kuin olisin uskonut. Teimme ruskeanvyön tekniikat lähes ulkomuistista. Muutaman kohdan jouduimme tarkistamaan tekniikkalistoista. Tämä on sellainen vyöarvo jonka me suoritimme todella nopealla aikavälillä, joten tekniikat eivät painuneet pysyvästi mieleen. Huomasimme muutamia puutteita osaamisessamme ja päätimme varmistaa tekniikoita Pekalta. Näihin kuului mm. "Nilkkapyörä", sekä "vatsaheitto". Muisti ongelmista huolimatta treenit sujuivat mukavalla temmolla. Saimme hien hyvin pintaan ja tekemisessä oli hyvin aikaansaamista, sekä toistoja.
