Kuka minä olen?

Ennen kuin alat lukemaan blogia suosittelen pikaista poistumista sivustolta. Jos olet tarpeeksi vähäjärkinen lukeaksesi blogiani, suosittelen tutustumaan esittelyyni, ja siihen kuka minä olen.




Minä olen...

Teemu Suutari. Olen syntynyt vuonna 1989, ja olen kotoisin Vantaalta. Olen harrastanut kamppailulajeja seitsemänvuotiaasta tähän päivään asti. Kamppailulajeista sekä itsepuolustuslajeista onkin vuosien varrella muokkautunut kestävät elämäntavat, joiden ansiosta olen saanut elämääni hyvän suunnan sekä perusterveyden.

Harrastushistoria semi-skidisti skrivattuna:
Ennen kamppailulajien aloittamista harrastin jalkapalloa vanhempieni painostamana. Harrastus ei kuitenkaan tuottanut tulosta eikä mielihyvää, joten parempi oli löytää jotain muuta mielenkiintoista liikuntaa. Tarkoituksena oli löytää minulle sopiva harrastus joka haastaa fyysisesti liikkumaan ja on samalla mielenkiintoista. Kamppailulajeihin suuntautumiseen vaikutti koulussa ja koulumatkoilla tapahtunut fyysinen kiusaaminen. Lisäksi isäni kamppailulajitausta innosti suuntautumaan kamppailulajeihin.

Karate
Karate harrastuksen aloitin vuonna 1996 jolloin olin seitsemän vuotias nuorukainen. Löysin vanhempien opastamana tieni Vantaan Wado-Ryu karate seuraan. Aloitin peruskurssin ja huomasin ensimmäistä kertaa pitäväni liikunnasta harrastuksena. Ensimmäiset vuodet olivat tietenkin hyvin pelottavia sillä karatessa harrastajien käyttäytymissäännöt ja kuri olivat aivan omaa luokkaansa. Treenien alussa järjestäydyttiin riviin alkukumarruksia varten. Harrastajia oli paljon ja rivi oli tolkuttoman pitkä. Lähes koko pitkän liikuntasalin mittainen pituussuunnassa. Kaikkien harrastajien täytyi olla hiljaa ja keskustelematta kumarrusten aikana. Useampi harjoitustunti kului yksittäisten lyöntien ja potkujen opettelemiseen. Tämä tapahtui perinteisesti ilmaan huitomalla. Ja edelleen pysyttiin hiljaa poislukien lyönneissä, potkuissa, tai käännöksissä tapahtuneet kiai huudot. Pariharjoittelua järjestettiin tatami harjoituksissa lauantaisin. Arkisin harjoittelu tapahtui liikuntasalissa jossa oli parkettilattia.
Ensimmäiset vuodet kuluivat perusteiden opettelussa. Kun perusteet olivat hallussa uskaltauduin ottelutreeneihin isäni houkuttelemana. Harjoituksiin "jossa opitaan ottamaan osumaa vastaan". Kuluvina vuosina tutustuin pisteottelun saloihin ja aloin kilpailemaan karatessa pisteottelussa. Menestystäkin tuli vuosien varrella hieman, ja se tottakai lämmitti mieltä. Ennen harrastuksen lopettamista harjoittelin karaten maajoukkueessa ottelupuolella. Lopulta mielenkiinto lajia kohtaan loppui, ja jatkoin toista aloittamaani itsepuolustuslajia.

Sin Moo Hapkido
Hapkido tuli tutuksi isäni kautta. Hän oli aloittanut uuden harrastuksen puoli vuotta aiemmin ja minä lähdin katsomaan lajiesitystä hänen kanssaan. Lennokkaan esityksen seurauksena kirjoitin nimeni peruskurssille osallistuvien listaan. Ja näin alkoi uusi harrastus nimeltään Sin Moo Hapkido.
Oli vuosi 2002. Harrastin samaan aikaan kahta lajia, karatea ja hapkidoa. Löysin tästä uudesta lajista paljon monipuolisempaa harjoittelua. Karatessa tuli tutuksi lyönnit ja potkut, kun taas hapkidossa yhdistyivät monien mielenkiintoisten osa-alueiden ominaisuudet. Harjoitteluun tuli mukaan varsinaiset itsepuolustustekniikat kuten heitot, kaadot, lukot, hallinnat, sekä ase tekniikat. Hapkidon myötä tutustuin myös mattopainiin, eli ottelumuotoon jonka toi tutuksi BJJ - Brazilian Jiujitsu. Hapkidossa tuntui olevan kaikkea mitä kamppailulajien harrastaja voi vaatia.
Aloimme isäni kanssa harrastamaan lajia vakavissamme. Luonnollisesti vantaan kaupungin antamat salivuorot eivät riittäneet. Käytimme harjoitteluun paljon aikaa myös kotona ja vapaa-ajalla. Kesäisin takapihalla tai puistoissa. Talvella harjoittelimme kotona olohuoneessa. Käytimme myös treenimatkat hyödyksi tenttaamalla toisiltamme tekniikoita, laskemista koreaksi, sekä hapkidon periaatteita ja perus sääntöjä.
Vuosien varrella suoritin vyöarvojen kertyessä apu-ohjaajan sekä ohjaajan koulutukset. Aloin valmentamaan isäni apu-ohjaajana 15 vuotiaana. Minulla oli tuolloin vihreä vyö. Myöhemmin iän ja kokemuksen karttuessa sain enemmän vastuuta, sekä sain itsenäisesti ohjata harjoituksia.
Tällä hetkellä harjoittelen tekniikoita mustaa vyötä varten.

Brazilian Jiujitsu - BJJ
Aloitin sivuharrastuksena BJJ:n vuonna 2012 syksyllä. Ilmoittauduin peruskurssille hyvän ystäväni kanssa. Hapkidossa oli painimisen perusteet jo tulleet tutuksi. BJJ:ssä pääsin kuitenkin syventämään osaamistani tekniikoiden suorittamiseen, sekä tekniikoiden soveltamiseen painissa. Tarkoitus on jatkaa lajin harrastamista kun olen päässyt tavoitteeseeni hapkido harrastukseni parissa










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti