Päivä ennen H-hetkeä!

Tervehdys taas kaikille!

Viimeisin päivitys on toukokuulta joten nyt on jo aika päivittää tännekkin tilannetta. Olen varma että lähipiirini tietää tasan tarkkaan missä mennään treenaamisen suhteen. Sen verran paljon on tullut jauhettua tästä asiasta ystävien kanssa! Joten päivitetään myös tänne treenitilanne vielä ennen vyökoetta.

Kesäkuu

Kesäkuussa treenailu on ollut aktiivisimmillaan. Olemme treenanneet 2-3 kertaa viikossa hapkidotekniikoita ja siihen päälle olen tehnyt itsenäistä harjoittelua sekä lihaskuntoa.  Arto piti meille kenraalivyökokeen viime keskiviikkona (19.6.2013) ja pakko myöntää että fiilikset olivat pelokkaat sinne mentäessä. Itseluottamus oli hieman kateissa ennen kokeen alkamista, mutta paikkojen lämmetessä alkoi sujua paremmin. Pientä unohtelua ja hätäilyä oli huomattavissa ja virheitäkin mahtui joukkoon. Pääpiirteittäin ei ollut suurempia ongelmia tekniikoissa ja suorittaminen tuntui sujuvan luonnollisesti. Arto antoikin ohjeeksi että pidetään pää kylmänä ettei kokeessa tulisi hätäilyä. Tästä eteenpäin treenaaminen onkin enään muistamisen kertausta, kuntotreeniä, sekä paikkojen ehjänä pitämistä.
Pahin vaihe treenaamisesta on edessä. Tukahduttavan pitkä odottaminen. Kokeeseen on vielä 4 viikkoa joka tuntuu infernaalisen pitkältä ajalta. Työt sekä muut vapaa-ajan aktiviteetit vievät huomiota pois treenaamisesta ja se tekee päälle todella hyvää. Muuten varmasti kuluttaisin hermoni, sekä muiden hermot loppuun panikoimalla asiasta jatkuvasti (tosin sitä teen joka tapauksessa).


 Heinäkuu 

Heinäkuussa on tullut treenattua yhtä aktiivisesti kuin kesäkuussa, jos muutamaa vastoinkäymistä ei oteta huomioon. Stressitasot ovat olleet tajuttoman korkealla koko heinäkuun ja hätäilyä on ollut havaittavissa. Ehkä isoimmaksi ongelmaksi on noussut pään kasassa pitäminen. Hermoilun takia on unohtunut peruskurssin tekniikoitakin ja sellaista luonnollisesti ei kokeessa saa tapahtua. Muistettavaa on valtava määrä joten muistamisesta huolehtiminen on aiheellista. Kyllähän sitä muistaa kaiken kun on pää selvä, ja energiaa jäljellä. Koetilanteessa luultavimmin sitä on rättiväsynyt sekä paineen alla. Tällaisissa olosuhteissa muistaminen tuskin tapahtuu enään tietoisesti, korkeintaankin lihasmuistista.

Vyökokeeseen aikaa jäljellä yksi päivä. Tuomiopäivää odotellessa!

Lopuksi linkitän videot jotka on muotoutuneet kevään aikana! (Pakko huomauttaa että materiaalia yhteensä on kuvattu noin 20h, joista poimin parhaat palat ja laitan jakoon vasta vyökokeen jälkeen. Siis olettaen että pääsen lävitse kokeesta):

 

Lisäksi vielä hyppynaruilu video jota blogger ei suostunut upottamaan:

http://www.youtube.com/watch?v=qY2xuBpdLTo

Ennen koetta tahdon vielä kiittää kaikkia jotka ovat olleet korvaamattomana tukena tällä matkalla!

Tahdon kiittää Jannea, joka on vuosikausia sietänyt minun eriskummallisuuksia ja siitä huolimatta on tsempannut minua eteenpäin!

Tahdon kiittää Johannaa kärsivällisestä suhtautumisesta aikoina jolloin olen hermoillut ja panikoinut omasta treenaamisestani. Hän on toiminut järjen äänenä minun järjettöminä aikoina!

Tahdon kiittää Pekkaa useista kymmenistä oppitunneista, jotka hän on uhrannut omasta kalliista ajastaan jotta saisimme lisäoppia ja varmuutta tulevaan koetukseen. Pekka on opettanut sataprosenttisesti aina iloisena ja posiitivisella asenteella varustettuna!

Tahdon kiittää Peteä vuosien valmentamisesta tätä koitosta varten. Kun nuorena saavuin salille en olisi uskonut tämän vyökoe päivän koskaan koittavan! 

Tahdon kiittää isääni Taistoa elinikäisestä valmentamisesta elämäni haasteisiin. Omalla esimerkillään hän on näyttänyt että kovalla työllä, hiellä, sekä verellä pääsee juuri niin pitkälle kuin jaksaa hanskoja pitää ylhäällä. Hän on opettanut että koskaan ei anneta periksi tai luovuteta. Ei edes silloin kun olen jo luopunut toivosta. Hän on opettanut että pelolle eikä heikkouksille anneta sijaa. Hän on opettanut kuinka korvaamatonta asenne on tekemisessä ja kuinka pitkälle sisulla pääsee!

Tahdon kiittää Artoa tekniikkavalmennuksesta näiden kuukausien aikana. Arto piti meille kenraalivyökokeet ja hyväksyi meidän tekniikkamme. Hän uhrasi omaa aikaansa omien seuralaistensa vuoksi. Arvostamme suuresti näitä tekoja!

Tahdon kiittää Lassia hyvästä treeniseurasta ja parina olemisesta. Ilman Lassin tsemppaamista en luultavimmin olisi ehtinyt saamaan muistiin kaikkia tekniikoita tähän päivämäärään mennessä! 

Tahdon kiittää perhettäni, ystäviäni, sekä vantaan seuralaisia henkisestä tuesta ja uskomisesta minun tekemiseeni, vaikka oma uskoni olisikin ollut horjumassa! 

'Näihin tunnelmiin päätän blogipäivityksen ennen viimeisen värivyön suorittamista. Mikäli pääsen lävitse harjoitteleminen ei suinkaan lopu tähän. Tämä on vasta alkua...

Kiitos!'

Teemu Suutari  

24.7.2013

Boxing Nights Espoo & Tampere!

 Boxing Night Espoo, Barona areena 

9.3.2013

 

Olin isäni kanssa katsomassa Boxing Night otteluita barona arenalla espoossa maaliskussa. Siellä ottelivat suomalaiset nyrkkeilyn ammattilaiset kukin omassa sarjassaan. Illan pääottelijana oli Edis Tatli joka voitti Felix Loranin pistevoitolla. Illan muissa otteluissa nähtiin Niko Jokinen, sekä Juho "Härmän häjy" Haapoja. Niko Jokinen on keskisarjan ottelija jonka tulos on boxing recordissa tällä hetkellä 21 voittoa (joista 7 tyrmäyksellä), sekä 0 häviötä. Juho Haapojalla on tällä hetkellä 30 voittoa (joista tyrmäyksellä 13), sekä 3 häviötä. Illan pääottelijan Edis Tatlin tulos on 20 voittoa, joista 5 tyrmäyksellä.

Illan ottelut olivat suomalaisten osalta melkoista läpijuoksua, ja tuntui ettei ulkomaalaisista vastustajista ollut vastaamaan suomalaisten nyrkkeilijöiden taitotasoa. Sinällään harmi sillä olisi ollut mukavaa katsoa tasaisia otteluita.
Ainoastaan illan pääottelu tarjosi jännitystä, sillä Edis ja Felix ottelivat hyvin tasaisesti ja molemmat pysyivät pystyssä kaikki erät.

Boxing Night Tampere, Pyynikin palloiluhalli 

20.4.2013
 

Tampereella Boxing Night tapahtumassa oli mukava tunnelma, sillä halli oli huomattavasti pienempi kuin Barona areena. Katsojien määrä tuntui olevan yhtä suuri vaikka ihmisiä selkeästi olikin vähemmän. Tunnelma oli silti katossaan. Olin katsomassa ottelua ystäväni Johannan kanssa.

Tampereella ottelivat Juho "Härmän häjy" Haapoja, sekä Jussi "Iceman" Koivula illan pääottelijoina. Illan muita suomalaisottelijoita olivat mm. Petteri Fröjdholm, Janne Forsman, sekä Niko Jokinen.
Tampereella ottelut tuntuivat olevan huomattavasti tasaisempia kuin espoossa. Vastustajat tarjosivat enemmän jännitystä otteluihin ja ottelut tuntuivat olevan melkoisen tasaisia.
Illan pääottelut olivat tällä kertaa ne ottelut, jotka tarjosivat vähiten jännitystä. Juho Haapojan vastustaja löydettiin mitä ilmeisemmin Italian snägäri jonosta, sillä Michele de Meo ei lyönyt yhtäkään puhdasta suoraa tai koukkua. Jokainen lyönti tuntui olevan kuin suoraan nakkikioskin jonosta, ja ottelu oli hirveätä katsottavaa. Haapoja näpäytti yhden kunnon koukun Micheleä leukaan ja sen jälkeen italian karvakuono rummutettiin köysiin kunnes tuomari puuttui peliin ja kajautti ilmoille tiedon teknisestä tyrmäyksestä.
Jussi Koivulan ottelu alkoi oikein tasaisesti. Ottelu oli molemmin puolin hyvin viihdyttävää, sekä teknistä ottelua. Jussin vastustaja Lukasz Maciec pysyi hyvin tahdissa mukana ja ensimmäiset erät sujuivat kehässä tanssien. Muutaman erän jälkeen Jussi pudotti suojaustansa alemmas jolloin puolalainen Lukasz pääsi lyömään viisi perättäistä koukkua suoraan Jussin päähän. Ja kaikki koukut osuivat samalle puolelle. Lääkäri tutki tilanteen ja totesi että jäämies joutuu keskeyttämään juuri hetkeä ennen kuin hänen silmänsä turposi umpeen. Harmi sillä ottelu olisi ollut mielekästä seurattavaa myös pidemmän aikaa.

Lopuksi vielä kuvia tapahtumasta:

Illan otteluohjelma

Tampereen Pyynikin palloiluhalli kehästettynä

Johanna tutkimassa illan otteluohjelmaa

Kotimatka sujui rattoisasti keväisessä ilmassa.

Kuka sai minut jälleen liikkumaan?

He saivat minut jälleen liikkumaan

Maanantai 18.3.2013

Nyt on aika tuoda esille henkilöt joiden ansioista ryhdyin tähän uudestaan. Moni on tukenut minun päätöstäni alkaa jälleen liikkumaan ja monet ovat edelleen päivittäin tukenani näissä asioissa. Ja arvostan myös heitä suuresti vaikka en heistä yksityiskohtaisesti kerrokkaan tässä tilapäivityksessä. Haluan tuoda esille henkilöt joiden tuen ansiosta ryhdyin mustan vyön suorittamiseen tämän vuoden alussa.
Kynnys aloittaa treenaaminen uudestaan parin vuoden tauon jälkeen oli todella ylitsepääsemättömän suuri, mutta  onneksi minulla on kaksi mahtavaa ystävää, jotka näyttivät minulle suunnan johon lähteä kulkemaan valitsemallani tiellä. 

Ensimmäiseksi tahdon kiittää erittäin läheistä ystävääni, alkuperältään porilaista (nyk.tamperelaista) 1. dan mustavöistä Johannaa. Hänen tuen ansiosta sain itseni jälleen liikkeelle ja hän muistutti minulle omalla esimerkillään mitä on harjoitteleminen. Ei sen takia että olisin hyvä, ei sen takia että pystyisin suorittamaan paremmin, vaan sen takia että liikkuminen on hauskaa ja parasta ajanvietettä vapaa-ajalla oikeassa seurassa. Olin kadottanut täysin motivaationi tekniikka treenaamiseen, halusin vain matsata ja otella. En löytänyt mielenkiintoa lukoista ja heitoista, vaan tykkäsin enemmän ottaa erää ja treenata hanskat kädessä. Kun aloin käymään jälleen leireillä ja sain treenata Johannan kanssa niin huomasin että tekniikoiden tekeminen on oikeastaan hyvin mukavaa touhua. Olen treenannut hänen kanssaan lukuisilla leireillä ympäri suomea ja saanut unohtumattomia hetkiä joita en ikinä tule unohtamaan. Toivon että saan myös jatkossa treenata hänen kanssaa leireillä, kenties jopa saman vyöarvoisena jonain päivänä!
Olin myös Johannan kulmamiehenä ja kilpailupäivän valmentajana, sekä tsempparina Sin moo hapkidon SM-kisoissa vuonna 2012 ja Johanna voitti SM-kultaa! Tahdon kiittää Johannaa kestävän motivaation luomisesta, uskosta minua kohtaan, sekä äärimmäisen tärkeästä tukemisesta vaikeina aikoina.

Toinen henkilö joka potki minua persuksille ja sai minunlaisen motivaatiopakolaisen kuriin. Tällä tarkoitan tietenkin hyvää ystävääni Jannea. Hän suoritti mustanvyön ennen minua ja vieläpä kunnioitettavin lopputuloksin yhdessä Markuksen kanssa. Sanoisin että mitä isommat (vanhemmat) edellä niin sitä pienemmät (nuoremmat) perässä. Jos Janne pystyy siihen niin silloin pystyn minäkin. Perkele. Vaikka läpi harmaan kiven jos on tarve! Olemme Jannen kanssa tunteneet toisemme nuoresta pitäen ja treenanneet yhdessä kauan. Olimme myös työtovereita K-supermarket Jättijaossa monta vuotta. Janne näytti omalla esimerkillään että mustavyö on myös meidän nuorten saavutettavissa. Saan häneltä myös hyviä neuvoja sekä ohjausta treenaamiseen ja tekniikoihin. Kiitos myös Jannelle jatkuvasta tsemppauksesta ja läsnäolosta!

Myös monet muut auttavat ja kannustavat minua tämän tavoitteen saavuttamisessa! Vaikka en nimeäsi maininnutkaan tässä päivityksessä niin juuri sinun tukesi on minulle tärkeää! 

-Teemu Suutari